"En mä ainakaan voi alkaa millekään ketoruokavaliolle, kun en sitten saa syödä mitään!"
"Mulla pitää olla ruoka helposti ja nopeasti valmista, en oo todellakaan mikään kokkaajatyyppi."
"En jaksa pilkkoa kasviksia. Makaroni ja jauheliha on helppoa."
"Se on varmaan niin kallista, ettei mun rahat riitä."
En osaa asettua tässä asiassa kenenkään muun housuihin kuin omiini, mutta uskon, että jokainen voi oppia laittamaan ketogeenistä ruokaa, koska se on helppoa, kivaa ja ihan tavallista! Ja kaiken lisäksi hyvää ja terveellistä! Niin minäkin olen oppinut.
Jokaisella meistä on oma tapamme laittaa ruokaa ja syödä ja monet asiat vaikuttavat siihen. Vaikkapa lapsuudessa opitut asiat tai se, miten korkealle arvostaa ruoan alkuperää, laatua suhteessa hintaan tai ravinnon vaikutusta omaan hyvinvointiin ja terveyteen. Se, miltä ruoka maistuu on toiselle tärkeämpää kuin toiselle. Maistuminen on myös tottumiskysymys. Jos on tottunut esimerkiksi einesten makuun, aromivahventeisiin ja runsaaseen sokeriin, makuaisti on aika turtunut aidoille mauille. Ketogeenisen ruoan ja aidon ruoan myötä makuaisti elpyy ja ruoka maistuu todella hyvälle. Esimerkiksi kermassa luontaisesti oleva sokeri maistuu aivan erilaiselle. Kun syö kermavaahtoa ja vadelmia, se maistuu aivan sille, kuin siihen olisi laitettu sokeria. Ruoan laatu vaikuttaa myös siihen, miten se tekee kylläiseksi. Laadukas ja ravinteita sisältävä ruoka todellakin tekee kylläisemmäksi.
Jos haluaa muuttaa tapaansa syödä ja laittaa ruokaa ja kenties haluaa voida paremmin ja pudottaa vaikkapa painoa, täytyy olla valmis näkemään ainakin alkuun hieman vaivaa ja oppimaan uutta. Ruoan valmistaminen ketogeenisesti ei ole sen vaikeampaa kuin minkään muunkaan ruoan, mutta einesten lämmittämistä vaikeampaa se varmasti on ja ravinnosta on pakko ihan pikkiriikkisen uudella tavalla kiinnostua. Jonkin sorttinen pussikuuri on tietysti periaatteessa ainakin kokkailun kannalta helpoin vaihtoehto pudottaa painoa, mutta turhaa vaivannäköä sekin on. Kilot kun palaavat takaisin, yleensä tuplana, etkä lopulta saavuttanut yhtään mitään. Sitäpaitsi nuo erinomaiset pussit ovat 80% sokeria.
RUOKAMUISTOJA
Söin lapsena perunoita, makaronia ja ruskeaa soosia voista ja vehnäjauhoista suurustettuna. Meillä syötiin 80- luvulla paljon leipää, makkaraa, jauhelihakastiketta ja makaronilaatikkoa ja kalakeittoa pakastekalasta. Vihannespuolta edustivat pääsääntöisesti porkkanaraaste, etikkapunajuuri ja suolakurkku. Suurin lapsuuden herkkuni oli kolmen sentin paksuinen pala tangosta leikattua lauantaimakkaraa. Joskus söin lähes kokonaisen ranskanleivän, jonka päällä oli maksamakkaraa ja tomaattia. Juhannuksena grillattiin käristemakkaraa ja ostettiin korillinen Jaffaa. Fanny suklaavanukas oli herkkujen herkku ja äiti keitti viinimarjoista mehuja. Se on edelleen The Tuoksu, jota rakastan ja joka tuo mieleen kodin.
80- 90- luvun vaihteessa kauppaan tuli avokadoja. Ne olivat lihatiskillä myynnissä, mutta kauppias kertoi, että ne ovat hedelmiä. Ostimme yhden. Se oli kivikova ja raaka, mutta meidän kissa tykkäsi siitä ja söi koko avokadon. Meidän mielestä se oli hirveää, maistui saippualta. No totta kai, tänä päivänäkin syöttäisin raa'an avokadon kissalle. Palasin takaisin tuttuun ja turvalliseen lauantaimakkaraan. En ole lapsena syönyt siis mitenkään terveellisesti, mutta ehkäpä se, että sain asua maalla ja kulkea hyvissä ja rikkaissa mikrobistoissa piti minut terveenä ja ilman allergioita tai sairasteluja. Olihan syöminen silloin toki muutenkin paljon yksinkertaisempaa ja varmasti puhtaampaa, eikä tätä määrää kaikkea roskaa ollut tarjolla. Ja lapset liikkuivat luonnostaan!
MITEN MINUSTA KOSKAAN EDES TULI RUOANLAITTAJA?
Opettelin nuorena kokkaamaan pakon sanelemana, koska menetin äitini, kun olin 16- vuotias. En muista yhtään, mitä tein ruoaksi vai teinkö oikeastaan paljon mitään? En ole kuitenkaan saanut ruoanlaittoon mitään oppia nuoruudessani ja olisin varsin hyvin voinut tulla varsinaiseksi einesmestariksi! Jostain syystä niin ei kuitenkaan käynyt, vaan opettelin laittamaan ruokaa. Opiskeluaikoina toki söin paljon roskaruokaa ja leipää. Join tuoremehuja ja opiskelijoiden perusjuomaa kaljaa ja paino nousi aika paljon. Kun sain lapsia 2000- luvun alussa, kiinnostuin enemmän ruoasta ja siitä, miten heitä pitäisi ruokkia ensimmäisen vuoden jälkeen. Ravinto alkoi tuntua silloin jo tosi tärkeälle asialle. Tietenkin ravitsin heitä rasvattomilla maitotuotteilla ja runsaalla viljalla ohjeiden mukaan, halusinhan olla hyvä äiti. Syötiin Floraa ja Viiliksiä, pastaa, puuroa ja leipää. Myös kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Tein sämpylöitä ja kiisseliä. Kokkasin heille tavallista suomalaista kotiruokaa. Tyhjensin aina heidän lautasensa jämät omaan suuhuni. Eineksiä meillä ei ole pääsääntöisesti syöty koskaan, mitä nyt silloin tällöin karjalanpiirakoita, ranskalaisia perunoita ja kalapuikkoja. Herkkuja meillä ei ole myöskään koskaan ollut, siitä olen pitänyt kiinni. Karkkipäivä on ollut kerran viikossa, eikä meillä ole ollut yleensä keksejä, mehua, muroja tai muita herkkuja kaapissa (paitsi suklaata ja irtokarkkeja äitiä varten hyvin piilotettuna). Siinä mielessä pieni sokerinatsi on asunut minussa aina, vaikka olen itse sokerin kanssa taistellutkin. Ajattelin, että sokerin pitäminen edes jonkinlaisissa aisoissa lapsien kohdalla oli järkevää ja olen edelleenkin sitä mieltä. Karkkipäivänä lapset ovat oikeasti sekaisin ja tosi rasittavia.
KETOGEENINEN KOKKAILU
No sitten tuli tämä, ketogeeninen ruokavalio. Teen edelleen lapsille "tavallista" ruokaa. Keitän heille perunat tai pastan ja pilkon itselleni salaattia tai keitän kasviksia kattilassa tai paahdan uunissa. Samat kastikkeet ja lihat sopivat kaikille, kun teen ne nykyään kermaan. Haluan opettaa lapsiani syömään myös kasviksia, niitä on aina otettava vähän. Minulla on jo yksi onnistunut tuotos, koska esikoiseni on jo täysi- ikäinen ja hoitaa parhaillaan pahaa iho- ongelmaansa kasvispainotteisella, maidottomalla ja viljattomalla ruokavaliolla ja tulokset ovat olleet tosi hyviä. Ja hän on vieläpä miespuolinen henkilö! Pienimmät lapseni juovat kotona nykyään punaista maitoa ja teini- ikäiset vettä. Eniten toivon, että heille jäisi kotoa hyviä oppeja ja että he oppisivat ainakin jossain vaiheessa tekemään hyviä ja oikeita valintoja ravinnon suhteen. Kun se on se kaiken hyvinvoinnin perusta minun mielestäni.
Väitän siis näissä minun farkuissani pokkana, että ketosyöminen ja ruuanlaittaminen ei ole vaikeaa! Tärkeintä on se, mitä raahaa kaupasta kotiin. Kaapeissa tulee olla tiettyjä perus ruoka- aineita aina ja sen jälkeen kaikki on helppoa. Keitot ja erilaiset tapastyyppiset lautaset sopivat erinomaisesti ketogeeniseen ruokavalioon, samoin kaikki pata- ja vuokaruoat. Ja tietysti salaatit, jotka ovat nopeita, helppoja ja maukkaita. Lähes kaikki ruokaohjeet ovat muunnettavissa tähän ruokavalioon sopiviksi. Meillä on iso perhe ja ruokaa kuluu paljon, mutta minä en syö paljon, kun ei sitä nälkääkään oikein aina ole. Laadukkaan ruoan syöminen on lopulta paljon edullisempaa kuin tyhjien kaloreiden kiskominen.
KETOGEENINEN RUOKAOHJE
Tässä tulee ruokaohje 3-4 hengen perheelle, riippuen eilisen perunamuusin määrästä. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Ota jääkaapista paketti kanan paistileikkeitä, yksi kesäkurpitsa, iso kourallinen kukkakaalta ja iso kourallinen parsakaalta ja voita. Ota pata ja laita pataan ruokalusikka voita. Laita levy päälle. Laita leikkeet pataan, ripottele pinnalle suolaa, currya ja paprikajauhetta tai ihan mitä nyt haluat ja ruskista voissa pieni pinta kanoihin. Sammuta levy. Leikkaa kesäkurpitsa sentin paksuisiksi viipaleiksi, lohko kukkakaali ja parsakaali pienemmiksi kukinnoiksi. Heitä ne kanojen sekaan pataan ja pyörittele sekaisin, lisää vielä suolaa ja mustapippuria ja halutessasi yrttejä, vähän oliiviöljyä tai sesamöljyä. Laita pataan kansi ja laita pata uuniin. Hauduta noin 30 minuuttia. Voit olla sillä aikaa somessa, lukea kirjaa, laittaa pyykkiä tai mikä nyt sitten onkaan elämäntilanteesi. Ota pata pois uunista, ota ruokaa lautaselle ja lisää ruokalusikka smetanaa päälle. Jos sinulla on lapsi/lapsia, lämmitä heille eilistä muusia lisäksi. Syökää.
Minä teen teille jonakin päivänä keittokirjan.