• Rouva Keto

Opissa oliivilehdoissa.


Lähdin viideksi päiväksi Kreetalle yksin. Pieni seikkailu siis! Tykkään ylipäänsä olla yksin ja liikkua yksin, oli se sitten koti, kauppa, Suomen luonto, juna tai lentokone. Kenties suurperheen äidin tapa hankkia itselleen tilaa hengittää, koska muuten se ei aina onnistu ja hengittämättä ei edes ketoilija elä kovin pitkään! Tähän reissuun lähdin intuitiolla. Kaipasin jotain tällaista. Halusin tutustua uuteen ihmiseen, kuulla ja nähdä jotain uutta. Ja kun oli mahdollisuus, niin miksipä ei!





No tulihan sitä kuultua ja nähtyä vaikka mitä. Nukuin elämäni ensimmäistä kertaa unikapselissa lentokentällä. Opin, että joku voi kuorsata siellä jo klo 22.30 todella kovaäänisesti (todennäköisesti hän EI nukkunut kapselissa ensimmäistä kertaa, kun niin kotoisaa oli) ja ettei kannata valita kapselia liukuoven vierestä, joka käy koko yön, vaikka toisella puolella kapseli jossakin kohtaa hiljenikin. Korvatulppia en tietenkään uskaltanut kovin syvälle korviini tunkea, koska pelkäsin, etten heräisi 4.45 kännykän herätykseen.





Lentokoneessa kuulin, että All inclusive- hoidossa voi syödä monta viikkoa vain pelkkää kreikkalaista salaattia. Ei siellä muuta tule syötyä, kun välttelee hiilihydraatteja. Jostain ihan selittämättömästä syystä ihmiset avautuvat mulle aina hiilihydraateista ja siitä miten he EIVÄT syö niitä, vaikka aina ei uskoisi. Ei ainakaan, jos samalla syö tuplareissaria ja jugurttia myslillä. En ymmärrä, mikä hiilihydraattiterapeutti oikein olen, kun en sanallakaan puhu mistään ruokaan liittyvästä ja usein silti saan kuulla, miten hiilareita vältellään. Se on kai nyt niin muodikasta taas. Ehkä olen jotenkin terapeuttinen. Jospa keto jotenkin näkyy ulospäin?




No minä söin kyllä hirveän paljon muutakin, vaikka välttelen vähäsen noita hiilareita. Ruoka oli ihanaa, merenelävät olivat ihanaa, tzatziki oli ihanaa, lammas oli ihanaa, meri oli ihanaa, aurinko oli ihanaa, emäntäni oli ihana, mutta kreikkalainen jugurtti se vasta ihanaa oli ja vedin niin ranttaliksi, kun laitoin ainakin gramman kreetalaista hunajaa paahdettujen seesaminsiementen kanssa jugurtin päälle. Taivaallisen hyvää, taivaallisen.








Opin muuten, että Kreetalla vessapaperit täytyy laittaa roskakoriin eikä vetää pytystä (ihan kauheeta!) ja että olen tarkemmin sanottuna Egeanmeren rannalla. Opin suukottelemaan ihmisiä poskille ja suukottelin takuulla enemmän, kuin olisin suukotellut kotona viiden päivän aikana. Suukottelin kyllä mielellään läheisen ravintolan Nikosta, vaikka ei se nyt helppoa ollut sinänsä. Opin, että Kreetalla teinien kanssa eletään suurinpiirtein samanlaista elämää kuin Suomessa, paitsi että ilmeisesti siellä teinit eivät linnoittaudu omiin huoneisiinsa niin paljon kuin meillä. Opin myös, että Kreetalla 40 päivää ihmisen kuoleman jälkeen vietetään jonkinlainen muistopäivä. Ja opin, että pienimmän kylän pienimmässä ravintolassa saa äärettömän hyvää kanasouvlakia, mutta pienimmän kylän pienimmässä ravintolassa ei voi maksaa kortilla ja jos ei ole rahaa mukana, saa ilmaiseksi. En kestä. Onneksi löysimme edes osan laskun summasta käsilaukuista käteisenä. Opin myös piilottamaan käsilaukkuun leipää ja baklavaa, koska jotenkin Kreetalla minusta tuli ihan hirveän hellämielinen.




Tapasin Kreetalla asuvan ihanan Marian, joka tuo Suomeen Heliogonoksen laadukkaita oliiviöljyjä. Marian ja hänen puolisonsa verkkokauppa Golden Earth myy erilaisia kokoelmia näitä ihania öljyjä, jotka ovat vieläpä todella kauniissa metallikanistereissa ja yrttiöljyt pulloissa. Pääsin juttelemaan myös Kerasian, oliiviöljytuottajan oikean käden, kanssa. Opin, että valitettavasti oliiviöljyä voidaan sekoitella jos mistäkin aineksista ja huonoista öljyistä, joilla ei ole mitään tekemistä oliiviöljyn kanssa. Mutta, jos löydät öljypurkista punakeltaisen leiman ja sarjanumeron, voit olla varma, että öljy on tuotettu ja pakattu siellä missä ilmoitetaan, pakkauksen sisältö on sitä, mitä sen sanotaan olevan ja se on valmistettu sillä tavalla, kun kerrotaan.


Oliiviöljy on kreetalaisille sydämen asia ja jokaisella perheellä on oma oliiviöljytuotantonsa oman perheen tarpeisiin. Ihan kuin meillä omenapuut tai marjapensaat. Joka maalla on omat superfoodinsa ja rikkautensa ja se on osa tämän maapallon ihmettä.


Keltapunainen leima ja sarjanumero kertoo tuotteen aidon alkuperän. Etsi siis sitä öljypullosta, äläkä osta halvinta, koska saatat ostaa jotain ihan muuta kuin laadukasta oliiviöljyä.

Oliivilehtoja katsellessani tuli mieleen se, miten upea on Suomen luonto, miten monimuotoinen, värikäs, monenlaista tekstuuria, vuodenaikojen vaihtelua ja ruokaa tarjolla vaikka millä mitalla. Riistaa, kalaa, marjoja, sieniä ja villiyrttejä pullollaan! Ei oliiviöljyä, mutta paljon muuta. Ihmeellistä.



Tulipa myös mieleen, että meillä Suomessa on aika vähän hyviä rasvanlähteitä tarjolla. Kalaa kyllä, ehkä luomutuotettua possua ja niittykarjaa, kananmunia... voita. Pellavansiemenrouhetta. Mutta kaikki muut hyvät rasvanlähteet tulevat ulkomailta! Pähkinät, useimmat siemenet, avokado, kookos ja oliiviöljy. Seuraavaksi tuli mieleen, että tulisiko meidän siis syödä vain riistaa, sikaa, nautaa, kalaa, voita ja kananmunia, niitä metsän antimia ja talvella lanttua ja naurista? Ehkäpä ei, kyllä minä ainakin nappaan shotin oliiviöljyä aamuin illoin, jos ei ole tullut riittävästi lorautettua kreikkalaisen salaatin päälle ;)





Jos kurkistit Golden Earth- verkkokauppaan, niin muista, että KETO10- koodilla saat -10% tilauksestasi. Hyvään Oloon- verkkovalmennuksen jäsenille alennus on -15% ja koodin löydät kiinnitettynä suljetun ryhmän yläreunasta tai voit kysyä minulta. Ja jos haluat nähdä minun ja Marian jännittävän seikkailun oliivilehdossa, näet sen täältä.


Oppinein terveisin, Rouva Keto





0 katselukertaa

ROUVA KETO®

  • Facebook
  • Instagram
  • YouTube