Ihan aluksi; kaikki postauksessa olevat HERKKUkuvat ovat ketoruokavalioon soveltuvia ihania, ykisnkertaisia ja helppoja ruokia, joita saa syödä vaikka joka päivä.
Puhutaanpa hetki herkuttelusta. Mitä sinulle tulee sanasta ensimmäisenä mieleen? Suurin osa mieltää herkuttelun ensisijaisesti joksikin, mikä on vähän "syntistä" ja kiellettyä. Herkuttelu on makeiden ja epäterveellisten asioiden syömistä. Se on "sivupolulla" harhailemista ja joku voi kokea siitä myös syyllisyyttä. Toisaalta herkuttelu on myös itsensä palkitsemista hyvin sujuneesta "dieetistä" tai salaatti&näkkileipäviikosta (= energia- ja ravintovaje). "Herkut" lohduttavat, ilostuttavat, juhlistavat.
Herkuttelu on kermakakkuja, sokerimunkkeja, korvapuusteja, suklaata ja jäätelöä... Herkuttelu voi olla myös ruokaa, jota ei oikeasti "saisi syödä" eli yleensä rasvaista, kermaista, juustoista, lihaisaa, suolaista ja usein myös... syntisen maukasta. Toisin sanoen herkullista. Nykyajassa voimme valitettavasti todistaa myös ilmiötä, jossa niin sanotuista herkuista on tullut arkipäivää. Limsat, karkit ja keksit ovat monien lasten jokapäiväistä leipää, eivät suinkaan harvinaista herkkua. Tässäkin sanonnassa voi nähdä uskomukset, jotka meihin on iskostettu: Herkku on jotain harvinaista.
Kärjistetysti ajatellen (arki)ruoka ei ole se, millä herkutellaan. Ruoka on ruokaa ja se on arkea. Jos haluaa syödä suositusten mukaista arkiruokaa, sen tulee olla vähärasvaista, kasvispitoista ja kuitupitoista. Terveellinen ei ole yhtä kuin herkullinen ja maukas tai päinvastoin. Ihan totta, näin meille on opetettu, vaikka emme sitä tiedostaisikaan. Arkiruoka ja herkuttelu ovat aivan kaksi asiaa erikseen ja niiden tulee poiketa toisistaan selkeästi. Vai pitääkö?
Onko oikeanlainen tai paras näkökulma ajatella "herkuttelun" olevan jotain sellaista, mitä saa tehdä vain joskus, koska oikea ja terveellinen ruoka ei ole herkullista, se on vaan "terveellistä"? Se ei ole paras näkökulma, eikä se ole oikea näkökulma, mutta tyypillinen ajatus se on ja kuten jo todettiin, istutettu meihin jo lapsena uskomukseksi, josta on kaikkea muuta kuin helppo luopua tai edes tiedostaa sitä.
Kun näkökulma pyörähtää toisin päin, avautuu eteen uusi makumaailma ja suhtautuminen herkutteluun muuttuu aivan täysin. Kun rasvakammo voitetaan ja prosessoitu (roska)ruoka sekä sokeri ja huonot hiilihydraatin lähteet unohdetaan ruokavaliosta kokonaan, yllättäen herkuttelu astuun elämään niin, että joka päivä on yhtä herkkua. Herkkua ei nimittäin olekaan enää sokerin makeus, käsitellyn vehnän ihanan pehmeä, mutta loppujen lopuksi niin mauton olemus, natriumglutamaatin tuoma koukuttava aromi eikä silmiä hivele teennäisten väriaineiden värit.
Luulen, että aika moni ketoruokavaliolle lähtenyt allekirjoittaa tämän: Kun kaikki nämä edellä mainitut jäävät ruokavaliosta pois ja tilalle astuu aito ja yksinkertainen, maukas ruoka isolla ärrällä, ajatus herkuttelusta heittää häränpyllyä. Kehon tasapainottuminen, ravitsemustilan kohentuminen, hiljaisen tulehduksen rauhoittuminen, suoliston parempi kunto, aineenvaihdunnan muutos ja verensokerin tasapainottuminen ovat omiaan avaamaan omia silmiä siitä, mikä on keholle ja mielelle sitä oikeaa ja aitoa herkkua ja mitä sille haluaa tarjota. Makuaisti terävöityy maistamaan aitoja makuja, aidossa ruoassa. Mansikat ja muut marjat maistuvat makeilta, samoin kermavaahto. Vaikkapa kasvisten aromit ja rakenne, lihan umami tai tuoreet luomu kananmunat voissa kypsennettynä maistuvat taivaallisen hyviltä. Yrtit ja muut mausteet ovat ilo upeine makuineen. Ruoka on yksinkertaisesti taivaallisen hyvää, ravitsevaa ja tyydyttävää. Jos joskus tekee mieli herkutella vielä kaiken tämänkin herkuttelun päälle (mikä on aika harvinaista tässä tyydyttyneessä tilassa), pari palaa tummaa suklaata hyvin usein on kirsikka ketokakun päällä. Keho (ja mieli) ei vaadi sokeria, vehnää tai lisäaineita, koska se ei sitä saa ja on unohtanut, mitä herkullista siinä nyt sitten olikaan?
Koska kyseessä on pysyvä muutos elämäntapoihin ja ruokavalioon, kannattaa muistaa, että elämään kuuluvat myös erikoistilanteet, joihin kannattaa varustautua tietoisesti ja vahvalla omalla hallinnalla. Italian matkalla voi edelleen valita aterioikseen enimmäkseen herkullista lihaa, kalaa, mereneläviä, juustoa ja kasviksia, mutta siellä on ehdottoman hienoa syödä myös oikeaa italialaista pizzaa. Tietoiset valinnat ja laatu edellä. Harvinaisissa juhlatilanteissa omasta ruokavaliosta voi joustaa (vaikkakin nykyään tietoisuus on jo niin suurta, että jopa ketokakkua saattaa olla tarjolla) ja palata juhlahetken jälkeen omalle, hyvälle polulle.
Elämä on yhtä herkuttelua, kun muutat näkökulmasi ja tapasi syödä! Tervetuloa mukaan herkuttelemaan ❤︎
Herkkuterveisin, Heli
Haluatko oppia tämän? Tule mukaan huippusuosittuun KokoNainen-verkkovalmennukseen, joka ruokavalion lisäksi antaa sinulle paljon uusia ja toimivia ajatuksia kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Klikkaa itsesi linkistä mukaan jo tänään!
