Reilut 10 vuotta sitten, "karppausbuumin" aikaan olin erittäin kielteisellä kannalla kaikkiin tällaisiin "erikoisiin trendijuttuihin". Halusin syödä "tavallisesti" ja "kaikkea", enkä halunnut "rajoittaa" ruokavaliotani. Hyvin en toki voinut, söin hyvin hiilihydraattipitoisesti ja hyvin tiedostamattomasti tuohon aikaan. Ja todellakin, vailla minkäänlaisia rajoituksia.
Välillä olin "laihdustuskuurilla", jolloin rajasin ruokavaliosta pois kaikki herkut, roskaruoat ja laskin tarkasti syömiäni kaloreita. Kuurillakin ruoka oli hiilihydraattipitoista, mutta myös vähärasvaista ja olin ulkona "omasta normaalista" aina sen ajan, mitä jaksoin ja intoa riitti. Sitten palasin samaan rajattomaan ja mielitekojen vallassa kulkevaan "normaaliin" elämään, ja korvasin kaksin käsin sen, mitä olin menettänyt. Päivien ja elämän iso ilo oli omenapiirakka, mutakakku, jäätelö, suklaa ja kaikenlainen ruoka, erityisesti pasta ja tuhti kotiruoka eri muodoissaan houkutteli. Ainahan se oli mielessä; ruoka ja syöminen. Joko niin, että mitä syön seuraavaksi tai niin, että voi, nyt en saa syödä. Tämä tyyli ei todellakaan antanut itselle sitä optimaalista hyvinvointia, sitä, jonka tänä päivänä tunnistan olevan osa jokaista päivääni. Minä en tiennyt, mikä on ongelma. En, ennenkuin keto tuli elämääni. Silloin tunnistin, että omgelmani on yksinkertaisesti minulle aivan liian hiilihydraattipitoinen ruoka.
En ole koskaan ollut helppo innostumaan mistään trendijutuista, joita meille naisille on tarjolla yllinkyllin. Painonvartijoiden pisteitä laskin joskus 2000- luvun alussa monistetusta, naiselta naiselle kiertäneestä lappusesta ja kerran olin päivän verran sillä kuuluisalla kaalikeittokuurilla, mutta muuten en ole ollut kovin avoin millekään uudelle. Olen luottanut siihen, että kun "syö vähemmän, kuin kuluttaa", niin se riittää. Mutta ei se ole toiminut. Siksi päätin (ja varmasti aikakin oli kypsä) kokeilla ketoa vuonna 2016.
Ketogeeninen ruokavalio PUHUTTELI minua. Kun tutustuin siihen, jokin siinä kertoi heti, että tässä on se juttu. Intuitioni sanoi, että tässä on järkeä ja paljon. Kaikki kävi järkeen, vaikkakin ajatus siitä, että rasvaa ei tarvitse vältellä ja viljaa ei ollenkaan tarvitse syödä, vaati tietenkin alkuun paljon ajatustyötä ja vielä pitkäänkin matkan varrella. Ajattelin, että täytän pian 40 vuotta ja sen jälkeen kuulemma alkaa hirvittävä alamäki ihan kaikessa. Suurinpiirtein mitään ei ole tehtävissä. Ajatus kauhistutti, sillä olin 39- vuotias, enkä kokenut, että olisin vielä tähän päivään mennessä edes ollut koskaan elämäni kunnossa!! Uskon vahvasti, että keto tuli elämääni syystä ja onneksi otin sen vastaan, enkä enää jatkanut umpimielistä ajatustani siitä, että en halua "rajoittaa" syömistäni tai kokeilla mitään "kummallista".
Ketoruokavalio ja siihen liittyvät asiat olivat kaikki minulle aivan uutta. Sukelsin keton ja kehon ihmeelliseen maailmaan ja opin ymmärtämään asioita, joista en ollut koskaan kuullutkaan huolimatta siitä, että olin opiskellut alaa, jossa käsitellään ravintoa, ravitsemusta ja ihmisen kehon toimintaa. En tietenkään ollut kuullut, sillä kaikki, mitä meille opetetaan, opetetaan tietystä näkökulmasta käsin, eikä muuta ole olemassakaan. Hämmästyttävää kyllä, mutta tässä maailmassa ei suinkaan ole olemassa vain yhtä totuutta, vaan paljon erilaisia näkökulmia, jotka ovat kaikki totta. Tarvitaan vain se, että omat silmät, korvat ja mieli aukeavat kaikelle sille tiedolle, mitä meille on tarjolla.
Aloin ymmärtämään, mistä omalla (ja niin lukuisten muidenkin naisten) kohdalla on kyse. Kyse ei ole välttämättä siitä, ettei löydy tahdonvoimaa vastustaa sokeria. Kyse on ihan vain siitä, että keho vaatii sitä polttoainetta, mihin se on tottunut, pystyäkseen toimimaan oppimallaan tavalla. Keho ja mieli huutaa polttoaineekseen sokeria aina vain enemmän, mitä enemmän se sitä saa ja kaikki ylimääräinen sokeri varastoituu rasvana vyötärölle. Rasvaa keho ei osaa niinkään käyttää, vaikka sitä yllinkyllin kehossa onkin tarjolla. Se, ettei rasvaa tulekaan kehoon syömällä rasvaa, oli minulle aivan uusi juttu!
Ja niinhän siinä sitten kävi, että kun aloitin keton, sokerinhimo alkoi hiipua. Kehoni oppi käyttämään hyväkseen rasvaa polttoaineenaan; sekä kehossa olevaa rasvaa, että ravinnosta tulevaa rasvaa. Olo muuttui aivan kokonaan! En ollut kokenut vastaavaa olotilaa koskaan aikaisemmin. Olo ja mieli oli kirkas, vatsan turvotus ja sekava toiminta hävisi, aterian jälkeinen tolkuton väsymys loppui ja vatsalle kertynyt rengas alkoi sulamaan pois. Tuntui, että koko nainen tiivistyi kokonaisuudessaan huomattavasti selkeämpään muotoon!
Söin herkullista, monipuolista ja värikästä ruokaa ja nipistelin itseäni päivittäin; tämä ei kertakaikkiaan voi olla todellista! Pikkuhiljaa sokerinhimo sammui kokonaan. Lopulta huomasin, etten ajattele sokeria oikeastaan koskaan. Kahvipöydässä join kahviani ja keskityin jutteluun niin, etten edes huomannut tarjolla olevia korvapuusteja; yksinkertaisesti, koska kehollani ja mielelläni ei ollut niille enää minkäänlaista tilausta. En kokenut kieltäytyväni mistään. Vähän kuin vaikkapa tupakan tai alkoholin kanssa; jos et ole tottunut niitä käyttämään, ei sinulla ole tupakoivien tai alkoholia nauttivien ihmisten seurassa olo, että kieltäydyt jostain. Yhtäkaikki, hieman outo tiukkapipohan sellainen ihminen on, joka ei ota pullaa kahvipöydässä, mutta hän lienee jollakin kuurilla jälleen ;) Ihaninta oli huomata, ettei olekaan kuurilla, enää koskaan.
Pidempään kestäneen ketoruokavalion jälkeen kehosta alkaa tulla metabolisesti joustava; se pystyy aina käsittelemään glukoosia eli sokeria (tämä taito ihmiseltä ei katoa koskaan), mutta myös hyvin tehokkaasti rasvaa. Järkevä ketoruokavalio tarkoittaakin monipuolista syömistä, johon elämäntapamuodossa mahtuu runsaasti kasviksia, kotimaisia marjoja ja joskus myöskin esimerkiksi kotimaista omenaa tai päärynää (joissa on huomattavasti vähemmän fruktoosia, kuin jalostetuissa ulkomaalaisissa hedelmissä), hyviä proteiininlähteitä ja ihania, kehoa helliviä luonnonrasvoja ja kylmäpuristettuja öljyjä. Täydellisen ihanan herkullista, helppoa, tasapainoista ja terveellistä syömistä! Ja jos nyt sitten joskus tulee tilanne, että se korvapuusti kertakaikkiaan houkuttelee ja kutsuu ihan valtavasti, niin sen voi hyvällä omalla tunnolla syödä. Voi olla, että keho ei oikein enää vehnästä, hiivasta ja sokerista niin paljon tykkää ja se protestoi vastaan, mutta kokemuksen kautta oppiminen ja päätösten tekeminen on meille aikuisillekin parasta oppia, jonka pohjalta voimme jatkossa tehdä uusia valintoja omaksi parhaaksemme.
Joko olet kokeillut kaikkea? Jos ketoruokavalio kiinnostaa, tällä hetkellä ainoa monipuoliseen elämäntapaketoon ohjaava valmennus vain naisille löytyy täältä . Lue lisää erittäin tykätystä verkkovalmennuksesta ja tule mukaan jo tänään oppimaan sitä kaikkea uutta, mitä keto tuo mukanaan!
www.rouvaketo.fi
