Minä olin 35- vuotias, kun heräsin ja päätin. Siihen saakka olin elellyt aika hedonistisesti. 35 vuotta oli minulle kohta, kun heräsin ajattelemaan, että minä vanhenen. Että minusta tulee oikeasti joskus mummo (toivottavasti) ja että sillä, mitä teen itselleni on merkitystä. Että voin sairastua tai lihoa entisestään, olla kohta 10 kilon sijasta 20 kiloa ylipainoinen. Syöpä, diabetes ja muuta elintasosairaudet ovat koko ajan askeleen lähempänä, mitä enemmän minulle tulee ikää, painoa ja mitä vähemmän jaksan liikkua. En ole koskaan ollut varsinaisesti laiska, päin vastoin, hyvin aktiivinen ihminen ja lapset ovat pitäneet minut alati liikkeessä, mutta liikuntaa aloin harrastaa kunnolla vasta tuolloin 35- vuotiaana. Rakastuin juoksuun ja kahvakuulailuun ja olin välillä tosi kovassa kunnossa. Hiiilarikoukussa koin kuitenkin olevani aina. Olin aina arvostanut kasviksia ja terveellistä, hyvää ruokaa. Mutta arvostin myös suuresti suklaata, jäätelöä, irtokarkkeja, olutta, lonkeroa ja viiniä, hampurilaisia, pastaa ja pizzaa, kunnon lohkoperunoita. Nämä arvostamani asiat kulkivat mukanani yleensä aina 8- 10 kilon ylipainona vatsan seudulla sekä tottakai ympäri kehoa tasaisena turvotuksena. Turvotus oli myös aivojeni ympärillä, tajuan sen nyt. Neljäkymppiä tuli mittariin ja harhailin edelleen sokerilaaksossa, josta ei tuntunut olevan pääsyä ulos. Pudotin aina kaloreita laskemalla ylimääräiset kilot, pidin puoli vuotta ja keräsin ne takaisin.
Minua hämmensi lukea erilaisia naisille suunnattuja ravintovalmennuksia, kun tiesin, etten mitenkään pysty onnistumaan sen tyyppisessä syömisessä pysyvästi; puuroja ja täysjyvätuotteita, raikkaita hedelmiä ja marjoja, paljon kasviksia, vähärasvaista lihaa ja rasvattomia maitotuotteita. Sitä kuuluisaa rahkaa ja ananasta ja puuroa rasvattomalla raejuustolla. Oliiviöljyä pieni loraus salaattiin ja sipaisu margariinia (max 40% rasvaa!) hapankorpun pinnalle. Mutta ei liikaa rasvaa, vaan tarkkaa kaloreiden laskemista ja myös kiljuvaa nälkää ja mielitekoja. OMG. Ei voita, kermaa, ei rasvaista jugurttia, majoneesia, ei juustoja. Herkkuja kohtuudella. Mitä se tarkoittaa? Jokainen nainen tietää oikein hyvin, mitä se tarkoittaa. Ei sellaista, kuin kohtuus, ole olemassa suurimmalle osalle meistä. Todella niiata niksautan kunniottavasti näille naisille, jotka puristavat aamuisin vihersmoothiensa ja syövät kerran kuukaudessa (tai edes vain kerran viikossa) raakasuklaakakkua. Minä en ole sellainen nainen ja tiesin sen. Tiesin, että pysyisin ehkä aina viikon (todennäköisesti iltoja lukuunottamatta) kaidalla polulla, mutta viikonloput menisivät *REPS* aina ojan pohjalle ja tulisi TAAS SE YKSI MAANANTAI, kun pitää aloittaa alusta. Rehellisesti, montako maanantaita sinun elämässäsi on ollut?
Maanantait loppuivat vähän yli kolme vuotta sitten, kun törmäsin ketogeeniseen ruokavalioon. Anteeksi, mitä? Saan siis syödä hyvää rasvaa, voita, kermaa, juustoja ja kaikkia rasvaisia maitotuotteita? Kaikkia maanpäällisiä kasviksia? Kaikkea lihaa, rasvaistakin, pekonia ja lihaisia makkaroita, kanaa, kalaa, äyriäisiä, kananmunia, pähkinöitä, siemeniä, tiettyjä jauhoja, avokadoa, tummaa suklaata, punaviiniä? Marjoja? Todellako suurta osaa niistä ruoka- aineista, joita erilaisissa naisille suunnatuissa ravintovalmennuksissa nimenomaan täytyy pitkälle yrittää välttää tai rajoittaa? Ja että tutkimukset vielä osoittavat, että tämä on jopa terveelllistä elimistölle? Eläinrasvat parantavat sydänterveyttä? Viralliset ravitsemussuositukset on vedetty hatusta ja tukevat ainoastaan elintarvike- ja lääketeollisuutta? Kuulkaas nyt, enköhän minä ole puolen vuoden päästä vielä isompi tyttö tuolla syömisellä?
En ollut isompi. Olin 9 kiloa hoikempi, ihannepainossani ja turvotus aivojeni ympäriltä oli poissa. Söin vuoden ketogeenisesti ja voin paremmin kuin koskaan! Mutta kun kantapään kautta oppiminen on aina paras keino, täytyi kertaalleen vielä kokeilla, miltä se hiilarin mussuttaminen tuntuikaan. Meni alle vuosi, ja olin taas lihonut 10 kiloa. Se tuntui hirveälle, suoraan sanottuna ihan paskalle, olo oli syvältä. Joten totesin, että Rouva Keto, welcome to my world. Tiputin taas 9 kiloa ja nyt olen tässä. Ja pysyn. Mummoksi asti.
