Sushilla on mulle erityinen merkitys. Se on osa tätä muutostarinaani ja opettanut paljon. Kaaduin nimittäin sushiin komeasti kerien!
Ensinnäkin, rakastan sitä. Tutustuin sushiin verrattain myöhäisellä iällä, mutta rakkaus oli sitäkin tulisempaa. Sushi vei minut mukanaan. Rakastan kalaa ja äyriäisiä ja wasabi... ah! Sushin on sanottu olevan yksi hiilaripitoisin ruoka maailmassa ja totta, sushin mättämisen jälkeen olo on usein ollut melko... sellainen, että on syönyt runsaasti hiilihydraatteja. Siis turvoksissa ja ähkyssä. ÄÄH&PUUH- olo. Mutta ei se mitään ole tietenkään aikaisemmin haitannut, kun se vaan oli niin älyttömän hyvää ja ihanaa.
Olin ollut reilusti yli vuoden ketovaliolla ja voinut ihan älyttömän hyvin, kun kompastuin sushiin. En näes ollenkaan ymmärtänyt, miten vaarallista se on. Olin pärjännyt aivan hyvin ilman sitä ollessani ketoruokavaliolla ja sitten tuli muutaman päivän Helsingin reissu, jonka aikana sushi vei minut turmioon. Söin päivässä kerran, jopa kaksi, sushia. Päivällä lounaaksi ja illatkin etsin kuumeisesti sushiravintoloita. Alkoholistille ei sovi tippakaan viinaa, eikä ketoiljalle palakaan sushia. Tai ei ainakaan mulle. Tuon keikan jälkeen olin ihan sortunut rotkoon ja söin muutaman kuukauden hiilareita ja voin huonosti ja lihoin, ymmärtääkseni, mitä naisen tulee tehdä. Naisen (siis minun) tulee ottaa ketoruokavalio pysyväksi elämäntavakseen voidakseen hyvin.
Palasin ketoruokavalioon ja huokailin elämän epäreiluutta. Kaikkea muuta ilman voin olla, mutta en sushia. Koska yksi pala sushia on liikaa ja tarjottimellinen liian vähän, tajusin, että se on joko tai. Huokailin sitä, että voin syödä kakkua, leipää, pastaa, hampurilaisia, pizzaa ja jopa ranskalaisia ketona niin halutessani, mutta ilman sushiako minut on tuomittu elämään loppuelämäni?
Kunnes tajusin. Onhan mulla riisiä. Kukkakaaliriisiä. Aloin etsiskellä ketosushin ohjeita ja löysinkin jotain monimutkaisia. Yksinkertaistin ohjetta ja testasin sen toimivuuden. Kukkakaaliriisi ei ole monimutkaista valmistaa, mutta sen pyörittely on vähä ärsyttävää puuhaa. Tosin, mitäpä ei sushin eteen tekisi? Meillä jopa nuoriso tykkää jostain syystä enemmän kukkakaalisushista kuin tavallisesta ja mieheni myös. Toki hän on ketoruokavaliollakin. Ohessa kukkakaaliriisin ohje ja jos sushin valmistaminen ei muuten ole sinulle tuttua, katso YouTube video aiheesta täältä!
Tarvitset kukkakaaliriisin aineksien lisäksi norilevyjä, wasabia (eli tulista, vihreää tahnaa), soijakastiketta (tarkista hiilarit), sushi- inkivääriä (tsekkaa matalimmat hiilarit), erilaista kalaa (raakaa ja tuoretta sekä myös kylmäsavulohi käy), esimerkiksi katkarapuja tai jättiravun pyrstöjä, avokadoa, kurkkua, paprikaa... Sushin tekeminen on näpertelyä, mutta maksaa vaivan ja eihän se ihan jokapäiväistä arkiruokaa olekaan. Joskus on vaan NIIN ihana syödä sushia. Ja vielä sellaista, josta jää hyvä olo. Hiilaria yhdessä sushipalassa on alle 1 grammaa, että jos nuo kaksitoista syö ( joka on aika paljon, eikä ketoosissa monesti jaksa kuin kuusi), niin hiilareita kertyy max 12 grammaa. Normaalissa sushiateriassa määrä on viisinkertainen.
Kukkakaaliriisi (12 nigiriin ja 12 makiin)
250 grammaa kukkakaalia
1 rkl valkoviinietikkaa
100 g tuorejuustoa
suolaa
Hienonna kukkakaali hienoksi. Tämä onnistuu parhaiten sauvasekoittimella jossa on terä mukana. Sekoita valkoviinietikka ja tuorejuusto kukkakaalin sekaan niin, että seoksesta tulee tasainen massa. Laita tuorejuustoa mieluummin ensin vähemmän ja lisää tarpeen mukaan. Seos ei saa olla liian kuivaa, jolloin se murenee, eikä myöskään liian märkää, jolloin se valuu nestettä. Kukkakaalista irtoaa jonkinverran nestettä murskattuna. Itse olen opetellut kantapään kautta tämän(kin) ja nykyään saan melko täydellisen riisin. Riisi pyöritellään kostutetuin tai öljytyin käsin pieniksi palleroiksi ja pallerot laitetaan jääkaappiin. Loppu riisi levitellään kahden nori(merilevä)levyn päälle. Makipaloissa riisi voi toisinaan hieman hajota, mutta yleensä pysyy melko hyvin kasassa myös puikoilla syötynä.
Kyllä ketoelämä on niin parasta, etenkin, kun ei siitä sushista tarvinnut sittenkään luopua!