En nyt tiedä, mistä tämä jouluinen olo pukkaa päälle jo marraskuun puolivälissä ja vieläpä sellaisella hyvällä tavalla. Jouluinen olo tarkoittaa tällä erää itselleni lämmintä ja rauhallista oloa ilman turhaa hössötystä ja stressaamista mistään. Kivaa odotusta, pimeydestä, hetkestä ja kynttilöistä nauttimista. Aiemmin joulun odotukseen tarvittiin paljon glögiä ja joulutorttuja, nyt ei vaan! Glögin tuoksuinen kynttilä on hyvä :D
Olen muuttanut suhtautumistani jouluun aika radikaalisti viimeisen viiden vuoden aikana. Yksinkertaisempaa, rauhallisempaa, nautinnollisempaa. Olen päästänyt irti kaikista sellaisista traditioista, joista en oikeasti nauti ja myös niistä, joiden luulin olevan aivan välttämättömiä joulutunnelman kannalta, mutta jotka eivät oikein tuoneet kestävää hyvää oloa. Joulu ei ole todellakaan sitä varten, että stressaamme itsemme ja pinnamme katkeamispisteeseen.
Mulle joulustressi ei todellakaan ole mitään urbaania legendaa, vaan se on ollut totista totta, kun olen yrittänyt tehdä kaiken oikein, oikeaan aikaan ja siten, miten kuuluu tehdä, kuivakakkuineen päivineen. Stressi, sokerinhimo ja tunteisiin syöminen ovat kulkeneet käsikädessä erityisesti joulun alla. Pimeys, väsymys, pinna kireällä ja lisäksi sokerinhimo kuorruttamassa tätä kakkua ja kirsikkana sitten se varsinainen joulu, kolme päivää ähkyssä. Eihän se olo kovin kukkainen ole välipäivinä tai vuoden alussa koskaan sitten ollut.
Siksi minulle on muodostunut erityisen tärkeäksi pitää huolta kokonaisvaltaisesti omasta hyvinvoinnistani juuri näinä parina viimeisenä vuoden kuukautena. Itsensä kuuntelua ja asioita, jotka aidosti lisäävät omaa jaksamista, kuten riittävä uni, kevyt liikunta, riittävä D- vitamiini ja muut ravintolisät ja hyvä, ravinteikas ruoka. Näillä saa hyvän pohjan lähteä jouluun ja uuteen vuoteen.
Joululta odotan edelleen ehdottomasti eniten ruokaa! Takana on jo useita jouluja ketoelämäntapaa viettäen ja ne ovat olleet todella ihania ja hyviä jouluja. Aiemmin kun joulut tahtoivat mennä ihan pipariksi sen älyttömän syömisen takia. Suolaista, makeaa, suolaista, makeaa, ähkyä, väsymystä, päiväunia, lisää suolaista ja lisää makeaa. Ihan hirvittävän raskas ja väsynyt olo, turvotusta ja pöhöä. Perus joulufiilis... Mutta avataanko vielä silti yksi suklaarasia ja sitten otetaan päälle kinkkua?
Ketojoulut ovat menneet niin, että olen kyllä edelleen syönyt ja todella hyvin, laskematta hiilihydraatteja, mutta valmistaen ruoat mahdollisimman ketoystävällisesti. Voisi sanoa, että jos haluaa nauttia joulusta, voi sinällään unohtaa ketoosin, mutta syödä silti ketosti! Kukaan tuskin pystyy vetämään joulua läpi alle 50 gramman hiilareilla, jos haluaa syödä jouluruokaa kunnolla, niin paljon kuin "napa vetää". Onneksi ketoojan puolella on se, että hänen napansa ei vedä, koska kylläisyyshormoni on yleensä tasapainossa ja toimii. Ylensyönti ketolla on siis aika epätodennäköistä ja jopa vähän vaikeaa.
Suurin osa jouluruoista on ihan parasta ketoruokaa. Kalat, kinkku, kalkkuna, muut lihat... salaatit ja juustot. Joulun perinteiset maut, kuten joululaatikot, sopivat ketoon aivan mainiosti, kun ne valmistetaan oikein ja rosollikin sopii aterialle. Kunnollista, ihanaa jouluruokaa. Ja jälkkäriksi jotain pientä, joulunmakuista. Viime jouluna taisin syödä myös pari postimerkin kokoista palaa saaristolaisleipää graavilohen alla. Tämänkin leivän voi tehdä ketona, mutta koska itselläni ei ole tarvetta kuin saada pieni makupala suuhun, päätin, ettei jouluni kaadu noihin pieniin leipäpaloihin, enkä alkanut leipomaan itselleni leivänkorviketta. Leipä on elämässäni niin minimaalisessa roolissa nykyään, etten tarvitse sitä myöskään jouluna.
Omaan jouluuni ei ole oikeastaan koskaan kuuluneet leivonnaiset. Jotenkin ne ovat tuntuneet liian raskaille vielä sen kaiken päälle, mitä on muutenkin syönyt. Olen nähnyt paremmaksi vaihtoehdoksi jättää yhtälailla myös ketoleivonnaiset pois, koska ne ovat kenties mantelijauhoineen ja makeutusaineineen vieläkin tuhdimpia ja täyttävämpiä kuin vehnäleivonnaiset. Hänelle, joka kaipaa joululeivonnaisia, löytyy kyllä onneksi runsaasti ketoruokavalioon sopivia ohjeita. Pienet jälkkärit ja herkut tummasta suklaasta ovat kuuluneet jouluuni jo monta vuotta, eikä mitään hinkua lasten kovehtirasioille ole ollut.
On ihan ymmärrettävää, että jos edessä on ensimmäinen joulu ketoruokavaliolla, se jännittää. Oma ohjeeni kokeneena ketoilijana on, että nauti, mutta syö ketosti. Älä mene suklaarasioille, älä syö sokeria, äläkä vehnää. Muuten on oikeastaan ihan se ja sama, mitä syöt ja kuinka paljon. Nauti joulusta, mutta tee se ketosti ja palaa takaisin normaaliin heti ensimmäisenä välipäivänä. Tee tuosta tietoinen päätös jo ennen joulua, suunnittele ja tee herkut itsellesi valmiiksi. Hyvää oloaan ei kannata pilata joulun takia, sillä joulu on kerran vuodessa vaan ja siksi siitä pitää nauttia täysin siemauksin!
Jos haluat päästä kiinni ketoon ja saada virkeämmät ajat loppuvuodeksi, kurkista tänne ja tule mukaan opettelemaan uusi elämäntapa, jossa voidaan hyvin, oli joulu tai juhannus :)
Glögikynttilän tuoksuisin terveisin, Rouva Keto
