Aloitan omalla mielipiteelläni. Ei ole. Kun sen ei anna olla.
Sen jälkeen kun reilut neljä vuotta sitten aloitin ketoruokavalion, oma syömiseni on mennyt koko ajan vain helpommaksi. Totta toki on, että tieto lisää tuskaa ja laittaa miettimään itselle sopivia valintoja yhä tarkemmin, mutta en koe sitä vaikeaksi, vaan mielenkiintoiseksi projektiksi. Kokeilemalla oppii, mikä itselle sopii parhaiten. Muutos on jatkuva olotila, mutta haluan pitää maalaisjärjen mukana syömisessä. Syömisestä ei saa tulla hifistelyä ja jokaisen tulee löytää se oma tapansa syödä.
Ensimmäinen ajatus aloittaessani oli, että ketoruokavalio on rajoittunut. Mitä saan syödä, jos jätän pois viljatuotteet, perunan ja juurekset, hedelmät ja ennen kaikkea, miten koskaan maailmassa tulen pärjäämään ilman sokeria? Ilman jäätelöä, suklaakakkua ja laskiaispullia? Tuolloin en ollut edes vielä tietoinen siitä, miten paljon sokeria itseasiassa on kaikkialla. Sellaisissakin paikoissa, joissa sitä ei edes kuvittelisi olevan.
Sittemmin tulin huomaamaan, kuinka vapauttavaa on, kun tietää mitä omaan ruokavalioon kuuluu, saa rajata pois ruoka- aineita tässä yltäkylläisyyden tulvassa ja ennenkaikkea oppii käyttämään ravintoa hyväkseen aivan eri tavalla, kuin mitä on tottunut elämänsä ensimmäiset 40 vuotta käyttämään!
Ravinto on meille oikeasti tärkeä asia unen ja liikunnan ohella ja voimme vaikuttaa sillä valtavan paljon terveyteemme ja siihen, kuinka jaksamme arkea. Siitähän elämämme kuitenkin pääosin koostuu, jaksamisesta arjessa. Ja se, että sitä jaksaa, tuo tosi paljon iloa ja sisältöä elämään. Se on sitä hyvinvointia. On siis harmillista, jos yksilö alkaa kokea, että syöminen on liian vaikeaa. Sen kun tulisi olla suuri ilo ja nautinto, kuitenkin niin, että tietää sen myös tekevän itselleen hyvää. Ilman syyllisyyttä ja jatkuvaa nillittämistä jostain.
Älä syö lihaa, älä kasviksia, älä pähkinöitä, ei viljaa, sokeria, maitotuotteita eikä kalaa...
Postasin tässä taannoin kuvan aamiaisestani, tässä alapuolella. Yleensä koen jopa vähän "huonoa omaatuntoa" ja epäilystä kuvistani siitä syystä, että luen niin paljon erilaisia näkökulmia ravintoon. Tuntuu, että lautasella saisi olla ainoastaan riistaa, sisäelimiä, luomukananmunia ja kenties loraus oliiviöljyä, jos haluaisi syödä puhtaasti, ilman oksalaatteja, lektiinejä, fytaatteja, liiallisia omega-6- rasvahappoja, myrkkyjä, homeita, torjunta- aineita ja niin edelleen. Naudanliha tuhoaa ilmaston, broileri ja possu ovat tehotuotettuja, kasviksetkin ovat turhia, mauttomia ja vailla ravinteita. Pähkinöissä on hometta, siemenissä myrkkyä ja liikaa omega- 6:sta, kala kasvatetaan antibiooteilla ja värjätään väriaineilla. Maitotuotteet aiheuttavat hiljaista tulehdusta ja onko omega-3:sta sittenkään hyvä syödä? Maalaisjärki on lähellä jättää.
Ymmärrän kyllä oikein hyvin sen, että olemme yksilöitä ja se, mikä sopii minulle, ei sovi toiselle. En millään haluaisi luopua monipuolisesta ruokavaliostani edellä mainittujen seikkojen vuoksi, enkä aiokaan. Jos on aiemmin syönyt kilokaupalla sokeria, vehnää ja huonoja rasvoja vuodessa (kuten minä tein), mennään kyllä ojasta allikkoon, jos tomaatti, pähkinät ja yrtit lautasella sekä chiansiemenhyytelö kupissa pilaavat ruokavalion... Jos ei saa enää syödä mitään lihaa tai kalaa, ellei sitä ole itse pyytänyt tai kasviksia itse luomuna kasvattanut.
Miksi koemme syömisen vaikeaksi?
Vielä reippaat 20 vuotta tai 30 vuotta sitten, viime vuosituhannen puolella, meillä oli paljon helpompaa! Ei ollut vielä olemassa sellaista tehokasta tiedonlevitysvälinettä, kuin internet. Tieto ei päässyt kovin tehokkaasti leviämään ja ihmiset pystyttiin pitämään niin sanotusti "aisoissa".
Meillä olikin helppoa, koska suurille massoille annettiin lähestulkoon vain yksi tieto. Kiinnostus muuhun tietoon vaati monimutkaista verkostoitumista kirjeitse, puhelimitse tai kokouksilla. Kirjastosta täytyi etsiä opuksia liittyen vaihtoehtoiseen tietoon. Ravinnon suhteen meitä on yritetty pitää hyvinkin kurinalaisesti tietyn tiedon alla. Ja yritetään edelleen, välillä hyvinkin epätoivoisesti.
Kun sitten maailma alkoi muuttua ja netti tuli, alkoi tieto levitä hurjaa vauhtia! Kaikki se tieto, mitä maailma on pullollaan, lähti leviämään kulovalkean tavoin. Tieto, joka tähän saakka oli ollut vain tiettyjen pienten piirien sisätietoa, olikin kaikkien ulottuvilla. Meille oli syntynyt kanava, jossa tietoa on mahdollista jakaa sekunneissa miljoonille ihmisille.
Netissä liikkuu hyvin monenlaista tietoa ja kriittisyyttä tarvitaan. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse automaattisesti epäillä tai leimata "huuhaaksi", niin kuin meillä helposti on peloissamme tapana tehdä. Projektio, syyttely, epäily ja tyrmääminen nousevat pelosta ja siitä, että emme uskalla heittäytyä pohtimaan asioita uusista näkökulmista, vaan toivomme, että joku kertoo meille "SEN AINOAN OIKEAN TOTUUDEN". Absoluuttista totuutta meille ei pysty tarjoilemaan kukaan, ei edes se joidenkin jumaloima tiede. Kukaan ei pysty myöskään lupaamaan meille ikuista elämää tai takaamaan, että tekemällä niin tai noin, voimme elää 100- vuotiaiksi terveinä.
Tiedon määrä ja moninaisuus saa meidät hämillemme; mitä tai ketä uskoa, kun asiantuntija toisensa perään latelee totuuksia, jotka ovat aivan vastakkaisia? Saatamme ahdistua ja sulkeutua kuoreemme. Tämä tekee päätöksen teosta tai uusien näkökulmien omaksumisesta entistä vaikeampaa. On helpompi poteroitua ja pysyä vankasti vanhassa mielipiteessään. Mutta kun... Olisi vain uskallettava ottaa itse vastuuta omista valinnoistaan ja kerättävä rohkeutta tehdä päätöksiä. Kannattaisi suhtautua asioihin avoimin mielin, tutustua aiheeseen ja ottaa selvää. Voisiko tämä asia sopia minulle? Voisinko saada tästä apua niihin ongelmiin, joita koen elämässäni olevan? Uskaltaisinko lähteä kokeilemaan, silläkin uhalla, että onnistun ja saan uuden, terveemmän elämän?
Lopulta kun oma kokemus on se ainoa, johon voi 100% luottaa, vaikkakin ihmisen kokemuksen vähättely on osa aikamme kuvaa. Kaikkeen tarvitaan tieteellinen näyttö. Mutta kuten me ketoojat monesti toteamme; jos kuolemme tähän tapaan syödä, kuolemme erittäin hyvävointisina ja onnellisina :D
Ei tehdä syömisestä vaikeaa, kun ei se sitä ole! Minulle ketoruokavalio on kaikista helpoin ja eniten terveyttä tukeva ja hyvää oloa tuova, yksinkertainen ja tavallinen tapa syödä. En aio antaa netin ihmeellisen maailman sekoittaa päätäni ;) Jatkan tavallisen, herkullisen ja monipuolisen ketoruoan valmistamista ja syömistä omalla tyylilläni ja arvatkaapa mitä? Syksyllä ilmestyy ihan oikea keittokirja! Haluan siinä osaltani tuoda esille sitä, että terveellinen ruoka ei ole vaikeaa, tylsää eikä varsinkaan mautonta!
Ketoilemisiin siis!
Rakkaudella, Rouva Keto
