Tykkään ottaa aika napakasti kantaa asioihin ja otankin. Pyrin kuitenkin aina pysymään sillä tavoin neutraalina, että minusta ei ole asiallista arvostella suoraan toisen ihmisen henkilökohtaisesti tekemää työtä tai tapaa tuoda asioita esille. Sen sijaan mediaa, asiantuntijoita yleisellä tasolla (siis heitä, jotka toistavat peloissaan noita monta kymmentä vuotta vanhoja mantroja vaivautumatta ottamaan selvää uusista) ja kaikenlaisia pölyttyneitä suosituksia arvostelen kyllä oikein mielelläni. Esimerkiksi sitä, miten meitä suomalaisia ohjeistetaan syömään tai miten meitä hoidetaan, ravinnon merkitystä väheksyen. Pieni kipakka kritiikki on aina paikallaan, sillä meidän pitää herätä kyseenalaistamaan asioita!
Kannanotto ei kuitenkaan tarkoita sitä, että täytyisi olla alati negatiivinen ja että pääpaino olisi toisten mollaamisessa. Siksikin hämmästyin, kun eksyin selailemaan joitakin Facebook- sivuja ja huomasin, kuinka monien sivujen sisältö keskittyy mollaamaan suoraan toista ihmistä henkilökohtaisesti tai ylipäänsä erilaisia näkökulmia asioihin. Postauksissa keskitytään jakamaan niiden ihmisten julkaisuja, joita mollataan ja ainoa oma sisältö on tämän toisen näkökulman lyttääminen ja väheksyminen. Vastenmielistä, eikä ainakaan millään tavalla henkilön omaa asiaa edistävää. Eikö olisi parempi tuoda enimmäkseen omaa asiaansa esille positiivisessa valossa, kuin focusoida energiansa siihen, kuinka eri mieltä on toisen kanssa? No, kyllähän siihen itsekin jossain vaiheessa kuukautta aina sortuu, mutta se on naisen oikeus. Hih. Pyrin pysymään pääsääntöisesti myönteisessä flowssa.
Innostuin tällä viikolla katsomaan YouTubesta dokumentteja ja keskusteluja 2010- luvun alkupuoliskolta, jolloin karppaaminen oli kuuminta hottia. Silloin Suomessa vielä sentään keskusteltiin asioista. Televisiosta näki ihan fiksuja keskusteluja "karppaajat vastaan viralliset", mutta nykyään sellaista keskustelua ei enää ole. Keskustelu on tyrehtynyt. Siitä huolimatta me pirulaiset vaan näytämme sinnikkäästi edelleen ottavan selvää asioista ja ajattelemme omilla aivoillamme. Netti on valitettavan loistava tietolähde ja sieltä on mahdollista saada laadukasta tietoa niin paljon, kuin vain haluaa ja osaa etsiä.
Nykyään meidän guideline vaikuttaa kuitenkin olevan erityisesti keltainen lehdistö! Keltainen lehdistö johdattaa erityisesti heitä, jotka eivät vielä kyseenalaista tai osaa etsiä uutta tietoa. Se näyttää ottaneen pääroolin suomalaisten terveystiedottajana jo vuodesta 2019 saakka. Yhtään liiottelematta kahden iltapäivälehden viikon päälööpeistä viisi seitsemästä liittyy jollakin tavalla ravintoon tai terveyteen. "Näin ehkäiset aivoinfarktia! Näin estät Alzheimerin! Näin vältyt sydän- ja verisuonisairauksilta! Ja niin edelleen. Ja kaikissa taustalla samat pölyttyneet suositukset. Leipä, maito ja rasiamargariini ynnä rypsiöljy sekä lautasmalli ja 5-6 ateriaa päivässä pelastavat sinut ja maailman. No, enpäs nyt ala mollaamaan. Kerron ennemminkin, että on olemassa yksi loistava vaihtoehto sydän- ja verisuonitautien ja Alzheimerin ehkäisyyn. (Lue vaikka kirja "Alzheimerin loppu", kirjoittanut Dale Bredesen).
Tämä "tiedotus" ja ketoruokavalion ahkera mollaaminen ja sillä pelotteleminen eivät näytä kuitenkaan toimivan kovin tehokkaasti! No, miten voisivatkaan toimia, kun rohkeat ihmiset ottavat terveyden omiin käsiinsä, kokeilevat syödä eri tavalla ja alkavat voimaan paremmin. Katsoin juuri kardiologi Nadir Mir Alin luentoja YouTubesta, ja jälleen sama viesti: Ihmisen ei ole tarkoitettu syövän yhtäaikaa hiilihydraatteja ja rasvaa ja ilman rasvaa ihminen ei tule toimeen, joten kumpaa syödään...?
Ja muuten, ethän väheksy YouTubea tiedon jakajana. Se ei ole pelkästään tubettajien ja kokkailevien Rouvien kanava, vaan se on täynnä ASIAA.
Se, miksi itse teen tätä työtä, on halu saada ihmiset, erityisesti naiset, voimaan paremmin. Tavoitteena ei ole mollata mahdollisimman paljon muita. Olen käynyt läpi oman tieni ja saavuttanut hyvinvointia, josta vain haaveilin aiemmin yrittäessäni pitää painon kurissa, vatsan litteänä ja mielen kirkkaana syömällä "terveellisesti". Enkä onnistunut. Sitten kun onnistuin, heräsi halu kertoa siitä myös muille. Myönteisellä tavalla, keskittyen hyvään ja vähemmän negatiiviseen. Mutta niin, kipakka kritiikki on aina joskus paikallaan ;)
