• Rouva Keto

Naisen janalla.

Esittelen tässä ajatukseni meistä naisista Naisen janalla. Naisen jana- ajatus on syntynyt omia ajatuksiani ja kokemuksiani seuraten ja muiden naisten ajatuksia ja kokemuksia kuunnellen. Kaikkien ei tarvitse allekirjoittaa sitä ja otan mielelläni vastaan ajatuksia ja kokemuksia teiltä naisilta! Voitte vaikka kommentoida tämän postauksen kommenttiosioon!



OMA MATKANI


Koen itse viimeisen viiden vuoden aikana liikkuneeni Naisen janalla ääripäästä kohti keskipistettä. Matka on ollut hieno ja siitä voi olla todella kiitollinen. Ja se jatkuu edelleen. Parasta tässä matkassa on, että se ei lopu elämän aikana. Matka on ollut heräämistä ja havahtumista, kasvua ja oivaltamista, jotka ovat tuoneet mukanaan hyvinvoinnin, enkä olisi voinut toivoa arvokkaampaa lahjaa itselleni.




Naisen janan molemmissa päissä on vähän erilaisia "ääripään" naisia. Toisessa päässä voisivat olla vaikka ne oikein mukavuudenhaluiset naiset. He, jotka siirtävät aina asioita huomiseen. Miksi tehdä tänään mitään sellaista, jonka voi hyvin siirtää huomiselle? Esimerkiksi liikunnan aloittamisen. Ongelmat voi piilottaa tunikan alle ja jos jokin ongelma meinaakin hiipiä mieleen, voi ottaa aina lisää suklaakakkua tai siiderin ja vakuutella itselleen, että elämästä tulee nauttia ja se onnistuu parhaiten näin. Syöminen on monesti lohtu ja elämän ilo! Tästä janan päästä MINÄ tiedän kaiken. Olen ollut tuolla janan ääripäässä koko aikuiselämäni. Suoraan sanottuna ihan superlaiska, mukavuudenhaluinen ja saamaton. Ja vieläpä autuaan onnellisena suurimman osan aikaa! Kunnes aloin vähän ajattelemaan asioita ja se tuli ihan vain elämältä, ilman omia ponnistelujani.



Toiseen päähän janaa voisivat asettua naiset, jotka ovat vaatineet aina itseltään täydellisyyttä, sättineet ja syyttäneet itseään vääristä valinnoista ja armottomuudellaan ruoskineet itseään saadakseen itsensä taas kuriin. Joku toinen nainen, kuin minä, osaisi kuvailla noita tunteita varmasti paljon paremmin. Itse en omassa laiskuudessani ole viitsinyt raippaa itselleni koskaan kohottaa, vaikka se olisi ollut monesti kyllä ihan tarpeen! En siis osaa kirjoittaa armottomuudesta itseä kohtaan oikein mitään. Olen vain kuullut, että sellaista esiintyy paljon naisilla, eikä se tee hyvää tai johda hyviin lopputuloksiin. Kuvittelisin sen olevan yhtälailla kuluttavaa, kuin välinpitämättömyys janan toisessa päässä. Jopa vähän kuluttavampaa henkisesti.




MONINAISET NAISET


Näiden ääripäiden väliin janalle asettuu sitten paljon erilaisissa vaiheissa eläviä ja monilla tavoin erilaisia naisia. Me naiset olemme tosi monimutkaisia eliöitä, eikä meitä voi kovin helposti oikeasti lokeroida mitenkään. Jokainen meistä tietää itse oman taustansa ja tarpeensa parhaiten, vaikkakin totuus on, että ne voivat olla meiltä usein hyvin piilossa ja tiedostamattomina.


Mukaan mahtuu naisia, jotka ovat matkalla kohti keskipistettä ja naisia, jotka ovat ehkä porhaltaneet kovaa vauhtia keskipisteen ohi kohti janan toista päätä. Naisia, jotka ovat alusta asti saaneet elämäänsä tasapainon avaimet ja pysyneet vaivatta keskipisteen tuntumassa ilman suurempaa vaivannäköä. Tunnesyöjiä (hep!), kolmen kuukauden moivoitujia (hep!), uusia tapoja opettelevia (hep!), heräileviä (hep!), epäileviä (hep!), jojoilijoita (hep!) ja niin edelleen. Monta kohtaa janalla on tullut käytyä läpi.



TARVE TASAPAINOON


Meistä jokaisella on luontainen tarve lähestyä janan keskipistettä ja päästä tasapainoon, koska tasapaino tuo elämään energiaa, iloa, hyvinvointia ja voimaa. Kukaan meistä ei halua olla jatkuvasti epätasapainossa, koska se tekee ennen pitkää kipeäksi ja sairastuttaa. Koko elämä hakee jatkuvasti tasapainoa ja pyrkii siihen kiihkeästi. Niin mekin, vaikka emme edes tiedostaisi sitä. Meillä kaikilla on kuitenkin mahdollisuus liikkua janalla koko elämämme ajan. Jos vain haluamme.



KOHTI KESKIPISTETTÄ


Mitä sitten tapahtuu, kun liikumme kukin omaa vauhtiamme kohti keskipistettä? Keskipistettä lähestyessä he, jotka tarvitsevat lempeää itsekuria, oppivat pikkuhiljaa sitä. Aina ei tarvitse päästää itseään livistämään kuin koira veräjästä. Aina ei tarvitse valita mukavuutta ja helppoutta, jotka eivät ole aidosti hyväksi itselle päivästä toiseen toistettuna. Sitä voi oppia tavoittelemaan jotain ja nauttia saavutuksistaan ja uusista tavoista, joiden huomaa tuovan hyvinvointia, terveyttä ja hyvää oloa elämään. Voi hyväksyä sen, että joistakin asioista vain täytyy luopua kokonaan päästäkseen vapaaksi ja tasapainoon.


He taas, jotka ovat armottomasti piiskanneet itseään ja lähtevät laskeutumaan kohti armollista keskipistettä, oppivat, että rankaisemalla ja sättimällä ei lopulta voiteta mitään. Armollisuuden opetteleminen ei liene helppoa, mutta mahdollista. Rohkeus sanoa "EI" on yksi tärkeä taito etenkin naisille, jotka antavat itsestään aina 110%, siirtäen sivuun omat tarpeensa. Sen ymmärtäminen, että on hyvä vähemmälläkin puskemisella, voi liikauttaa janalla aimo harppauksen kohti keskipistettä.




MITÄ KESKIPISTEESSÄ ON?


Tuossa keskipisteessä sitten, mitä siellä voisi olla? Siellä voisi olla mielen ja kehon tasapainoa ja kokonaisvaltaista hyvää oloa. Pysyviä ja itselle sopivia elämäntapoja ilman kieltäytymisen ja syyllisyyden tunnetta, ruoskimista ja paineita. Elämänhallintaa. Rohkeutta tehdä vastuullisia valintoja ja sanoa ei. Tuo keskipiste voisi olla tasapainoa tunteiden, elämäntapojen ja arvojen välillä. Ennen kaikkea siellä voisi olla syvää itsensä tuntemista ja ohjaamista oikeaan suuntaa, oikella tavalla. Lempeällä itsekurilla tai armollisuudella, riippuen siitä, kummasta päästä janaa olet paikalle saapunut ❤︎


Mielenkiintoista ja innostavaa matkaa sinulle kohti omaan Naisen janan keskipistettäsi!


Toivottelee Rouva Keto

0 katselukertaa

ROUVA KETO®

  • Facebook
  • Instagram
  • YouTube