Uusi vuosi on hyvä taitekohta uudelle ja tarvitsemme tällaisia siirtymiä elämään voidaksemme kokea uudistumista ja vanhasta irti päästämistä. Uusi vuosi tuo yleensä aina mukanaan uutta energiaa ja keveyttä, vaikka se olisikin enimmäkseen todellisuudessa vain "tunne". Tuo tunne voi kuitenkin olla sysäys muutokselle ja sille, että todella löytää tai oivaltaa jotain uutta, mikä auttaa muuttamaan omia elämäntapoja parempaan suuntaan, jopa pysyvästi.
Uusia alkuja tarvitsevat kaikki, mutta toisaalta varmasti aika moni olisi iloinen, jos ei kovin usein tarvitsisi kokea aloittavansa aina alusta uudelleen. Jos jokaisen tammikuun alussa tulee tunne, että on pisteessä nolla, eikä oikein luottamusta omaan itseen enää löydy, saattaa se vahvinkin uuden vuoden motivaatio hiipua nopeasti tai jäädä jopa kokonaan tulematta. Mikä siis neuvoksi?
Motivaation kanssa on helppo tehdä mitä vain; aikaa ja voimia kyllä löytyy, eikä mikään voi olla esteenä! Mutta meille kaikille on varmasti tuttua se, että motivaatio on katoava luonnonvara. Alkuinnostus alkaa hiljalleen laimenemaan ja vanhat tavat valtaavat tilaansa takaisin. Alkumotivaatio ja innostus ovat erittäin tärkeässä roolissa, jotta muutos voi lähteä liikkeelle, mutta täytyy tulla tietoiseksi siitä, että se ei yksinään riitä. Motivaatiolle täytyy saada jatkoksi jokin kantava voima, joka on kestävämpää ja pysyvämpää. Mitä se voisi olla ja miten sen löytäisi?
Yksi: Motivaation lähteen on oltava riittävän vahva ja todellinen. Onko se terveys, joka kenties on jo osittain mennyttä vai terveys, joka on vielä kuin ihmeen kaupalla tallella, vaikka siitä ei ole pidetty huolta? Onko se oma jaksaminen? Itsetunto? Elämänhallinta? Halu näyttää fressiltä ja terveeltä? Onko se ylipäänsä jotain vahvaa tahtoa, mikä nousee oman itsen sisältä? Silloin se toimii. Ehkä on mysteeri, mikä lopulta havahduttaa ihmisen tähän, mutta kun havahtuminen tulee, sitä on vaikea enää hävittää. On vaikea enää nähdä, miksi ihmeessä valitsisi mitään muuta, kuin hyvää itselleen?
Ulkoinen "motivaatio", jonka taustalla on pelkästään vaikkapa sosiaalinen paine, lääkärin "ripitys" tai pinnalliset syyt hakea nopeita ulkoisia muutoksia, ei puolestaan toimi. Lisäksi on kestämätöntä olettaa, että joku muu toimii jatkuvasti motivaattorina. Toki alkusysäykseen valmentaja tai asiantuntija on usein todellakin toimiva (vaikkapa PT:n palkkaaminen tai ravintovalmennus), mutta lopulta jokaisen itse on oltava se, joka pitää koneen käynnissä. Työ on tehtävä itse ja lisäksi sitä on tehtävä päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen. Palkintoja siitä alkaa tulla aika pian jo välittömästikin, mutta suurimmat palkinnot odottavat yleensä aikojen päässä ja siksi on osattava katsoa kauemmas.
Kaksi: Opeta itsellesi pitkäjänteisyyttä, malttia ja uusia tapoja. Vaikka olisi minkä ikäinen, ei se tarkoita, etteikö voisi edelleen oppia uusia tapoja ja arjen rutiineja. Niitä voi todellakin oppia, mutta jälleen tarvitaan ihmistä itseään; sinä olet itse oma opettajasi. Aivot eivät ole kovinkaan kiinnostuneita muutoksesta ja taistelevat sitä vastaan, ellei ole tietoinen siitä, mitä tapahtuu ja pidä lankoja tiukasti omissa käsissään. Alun paras motivaatio voi vaihdellen kestää parista viikosta pariin kuukauteen. Sen jälkeen täytyy vain sinnikkäästi ja tietoisesti jatkaa. On varmasti hyvin yksilöllistä, missä ajassa ihminen omaksuu uusia tapoja ja lopulta alkaa pitää niitä arkeen kuuluvina, mukavina ja hyvinvointia lisäävinä itsestäänselvyyksinä, joista ei enää halua luopua, mutta jossain vaiheessa on väistämätöntä, että näin tapahtuu. Siinä vaiheessa viimeistään myös luottamus itseä kohtaan astuu kuvaan. Ja itseluottamus, jos mikä, on muutoksen yksi avain. On hyvä opetella samalla myös päästämään irti ja opetella lopettamaan asioiden vatvominen; jaksanko, teenkö, menenkö? Mene ja tee, sillä koskaan ei harmita, että valitsit sen.
Kolme: Itsensä ja terveytensä aito arvostaminen. Jos ei tee asioita, jotka ovat hyväksi itselle, ei voi sanoa, että arvostaa itseään. On tiedossa, mikä on ihmiselle hyväksi ja mikä ei ja nämä ovat varsin yleispäteviä asioita. Ihminen tarvitsee hyvää ravintoa, sopivasti liikuntaa ja unta sekä palautumista. Jos ei näistä pidä huolta, ei arvosta itseään. Se on ikävä ja kylmä fakta, jota on vaikea ohittaa tai selittää millään silloin, kun ihminen olisi vielä halutessaan kykenevä huolehtimaan itsestään parhaalla mahdollisella tavalla. Arvostamiseen voi liittää vahvasti myös kiitollisuuden. Ihminen saa lahjaksi elämän ja kehon, jossa asua. Voiko kiitollisuutta osoittaa millään muulla tavalla, kuin pitämällä siitä mahdollisimman hyvää huolta? Se kannattaa tehdä, ennen kuin on liian myöhäistä. Ja onneksi harvempi ihminen kuitenkaan elämässään koskaan päätyy tilanteeseen, jossa on liian myöhäistä. Jos päätyy, on rauhaisampaa elää, kun on ainakin tehnyt kaikkensa oman terveyden ja hyvinvointinsa eteen.
Summasummarum. Löydä motivaation juurille ja ymmärrä, miksi teet ja miksi haluat tehdä. Ole tietoinen ja opeta itsellesi sitkeästi uusia polkuja, tapoja ja arjen rutiineja. Toista, toista ja toista. Päästä irti, älä vatvo, vaan tee ja toimi. Joskus on hyvä laittaa aivot narikkaan, jos ne haluavat vastustaa muutosta kiihkeästi ja antavat ymmärtää, että sinä haluat samaa. Kun et sinä halua, vaan sinä haluat muutosta.
Luottamuksen, motivaation ja oivallusten täyttämää uutta vuotta juuri sinulle! Muista, että muutos on loppuelämän mittainen matka ja meillä on vain ja ainoastaan uutta opittavaa, loputtomasti.
Supermotivaatioterkuin,
Heli
