Hampurilainen ei kenties ole mielikuvissamme tyypillisin ruoka naiselle, joka haluaa pitää huolta linjoistaan ja voida hyvin. Hampurilainen tai hampurilaisateria on enemmänkin rasvapommi, roskaruokaa, joka aiheuttaa turvotusta, ilmavaivoja, vatsakipuja ja jonka jälkeen on AIVAN liian täynnä... Huonoimmillaan ateria on täynnä tärkkelystä, valkoista vehnää, huonoja transrasvoja ja runsaasti ravinneköyhiä kaloreita samalla, kun aterian raaka- aineet ovat peräisin eri maailmankolkista. Parempaan lopputulokseen toki pääsee kotona tehdyllä aterialla; durumvehnäsämpylällä ja uunissa paistetuilla lähiluomuranskanperunoilla. Tällainen hampurilaisateria on myös aika tuhti setti, jonka jälkeen ensin putoo, sitten paisuu, pihisee, puhisee ja ähisee loppupäivän, johtuen aterian suuresta hiilihydraattimäärästä. Minä söin ennen paljon hampurilaisia, aivan nolottaa. Toisinaan muistelen oikein vanhanaikaisia grillin hampurilaisia lapsuudesta. Juustohampurilaisessa oli välissä teollinen jauhelihapihvi, sulatejuustoa ja eltaantuneessa rasvassa uitettu sämpylä painettiin grillissä littanaksi, väliin heitettiin sinappia, ketsuppia ja kurkkusalaattia. Olihan se pojat olevinaan hyvää, mutta ei kuulu enää kyllä ruokavalioon.
Tutustuessani ketogeeniseen ruokavalioon hämmästyin tässäkin asiassa. Todellakin, parhaimmillaan hampurilainen on jotain aivan muuta... Ensinnäkin oli uskomatonta, että voin syödä hampurilaista, kunhan vain jätän vehnäsämpylän pois. Toiseksi, se on herkullista, ravinnerikasta ruokaa, josta tulee hyvä olo, mutta joka todellakin tyydyttää meissä kaikissa joskus heräävän hampurilaisen tarpeen.
Kunnon hampurilaiseen tarvitaan vain muutama, yksinkertainen, mutta laadukas ainesosa. Tärkein on kunnon pihvi. Jos haluaa todella panostaa hampurilaiseen, kannattaa panostaa pihviin. Luomulaatuinen, vapaana laiduntaneen karjan jauheliha, rakkaudella paistettu, mieluisa kypsyysaste, hyvää suolaa ja pippuria. Toiseksi parasta voi olla kaupan paras jauheliha. Sitten vain hyvää pekonia, vähän sipulia, tomaattia, maustekurkkua ja laadukasta cheddarjuustoa. Sämpyläksi paistaen pehmennetyt salaatinlehdet tai herkullinen ketosämpylä. Itsetehtyä tai muuten vaan hyvää majoneesia. Lisukkeeksi tuoreesta kaalista valmistettua coleslawta. Herkullista. Helppoa. Yksinkertaista. Hiilihydraatteja niin vähän, ettei kannata edes mainita.
Ja mikä parasta; jos täydellisen hampurilaisen himo iskee sunnuntaina, eikä ole osannut varautua, voi kipaista hakemaan Herefordin jauhelihaa automaatista :D Tätä voi jo kenties kutsua luksukseksi.
