• Rouva Keto

Aatami, Eeva ja unohtunut aineenvaihduntatila.

Usein kuulee väitteen, jonka mukaan ihminen on ohjelmoitu tai tarkoitettu käyttämään polttoaineekseen sokeria. Uskallan väittää vastaan ja aion myös perustella väitteeni. Perustellakseni sen, minun täytyy palata Paratiisiin Aatamin ja Eevan seuraan. Otathan postauksen huumorilla, mutta erittäin vakavasti.





JOUSTAVA IHMISKEHO


Kun Jumala loi Aatamin ja Eevan, hän tiesi tarkalleen mitä teki, koska Jumalalla oli tietenkin todella tarkat ja viisaat suunnitelmat. Hän tiesi jo ennen Aatamia ja Eevaa, että nämä tulevat haukkaamaan omenaa ja saamaan jälkeläisiä. Hän tiesi myös Aatamin ja Eevan tulevat tarpeet ja hän halusi huolehtia niistä.


Jumala tiesi, että kaikki Aatamit satojatuhansia vuosia ensimmäisen Aatamin jälkeen tulevat metsästämään perheilleen ruokaa, juoksemaan metsissä, kiipeilemään vuorilla ja kallioilla, pakenemaan ja taistelemaan. Hän tiesi myös, ettei Aatami tule saamaan ruokaa läheskään joka päivä (hän ei ehkä tiennyt kuitenkaan pikaruokaluukuista, eineksistä ja pakastepizzoista, joita Aatamit 2000- luvulla tulevat saamaansa käyttöönsä) ja siksi hän loi Aatamista lihaksikkaan ja voimakkaan ja Aatamille kaksi samanarvoista polttoainejärjestelmää; sokerinpolton ja rasvanpolton. Aatamin keho pystyi siis polttamaan hyvin joustavasti molempia polttoaineita. Sokeri oli polttoaine, joka paloi kehossa ensin, rasva vasta sen jälkeen. Tämä ei kuitenkaan tehnyt sokerista mitenkään ylivertaista polttoainetta rasvaan nähden. Molemmilla polttoaineilla oli omat tehtävänsä, mutta sokeri toimia AINOASTAAN polttoaineena, kun taas rasva oli Aatamin aivoille, hormonitoiminnalle, soluille ja vastustuskyvylle välttämätön ravintoaine. Aatamin aivot tarvitsivat aina jonkin verran sokeria, mutta elimistö pystyi järjestämään tämän sokerin Aatamille, aina. Koska Jumala oli viisas ja loi myös ihmisen kehosta sellaisen.


Aatamin keho oli kyvykäs käyttämään hyväkseen sokeria silloin, kun sokeria oli tarjolla. Hän sai sokerista räjähtävää voimaa ja pystyi saaliseläintä väijyttyään metsästämään sen. Sokerin voima ei kuitenkaan kestänyt pitkään. Jos Aatami ei saanut mistään lisää sokeria, hän otti käyttöönsä toisen polttoaineen, rasvan. Rasvan avulla Aatami jaksoi aivan yhtälailla metsästää ja juosta todella pitkiä matkoja, itse asiassa erinomaisesti.

Aatamilla saattoi kulua pitkiä aikoja, ettei hän saanut ruokaa lainkaan ja paastosi. Ruoka- ajat venähtivät usein muutenkin ja Aatami saattoi noudattaa OMADIA eli One Meal A Day = yksi ateria päivässä. Hän ei ehtinyt puuhiltaan syömään viittä kertaa päivässä ja välipalat jäivät usein väliin. Toisinaan Aatami söi kasviperäistä ravintoa enemmän, toisinaan taas pelkkä rasvaa ja lihaa. Yhtä kaikki, Aatamin keho toimi joustavasti sen mukaan, mitä oli tarjolla. Hänen kehonsa oli niin sanotusti metabolisesti joustava. Aatami kulutti kaiken polttoaineen hyvin tarkkaan. Ja vaikka Aatami oli hoikka, hänellä oli runsaasti rasvaa varastoituna elimistöön ja sitä otettiin tarvittaessa käyttöön.


Eevalle Jumala antoi enemmän pehmeyttä ja vielä enemmän rasvaa lihasten sijaan. Tämän hän antoi siksi, että Eeva tulisi kantamaan. Lapsia sisällään ja sylissään, risuja selässään, vettä päänsä päällä. Eeva tulisi liikkumaan pitkiä matkoja, keräillen ravintoa luonnosta, verkkaisesti lasten ja toisten naisten kanssa. Eeva tulisi tarvitsemaan enemmän tasaista, hidasta energiaa räjähtävän voiman sijaan. Eevalle hän antoi yhtälailla kyvyn polttaa sokeria ja rasvaa kehossaan, mutta Eevalle rasvan käyttäminen energiaksi sopi erittäin hyvin, juuri edellä mainituista syistä. Eevalla oli myös kuukausittainen kierto ja hormonit, joihin Eeva tarvitsisi runsaasti rasvaa.





Aatami ja Eeva kipaisivat puulle ja haukkasivat omenasta, todeten sen olevan erittäin herkullista. Jostain syystä Eevan suussa omena maistui erityisen makealta ja erityisen makealta se on maistunut sen jälkeen kaikkien Eevojen suussa, ihan kuten suklaakin ;) Aatami ei niinkään innostunut omenan mausta, vaikkakin se oli ihan OK ja hyvä energianlähde metsästysretkille.



JUMALAN PIENI FIBA


Tuli Aatamia ja Eevoja sukupolvi toisensa jälkeen, katkeamattomana ketjuna. Miljoonia vuosia, samanlaisilla ihmisgeeneillä varustettuina. Ihminen ei muuttunut, vaan piti melko samanlaisen geeniperimänsä. Sen sijaan maailma alkoi muuttua. Ihminen oli ollut olemassa 2,5 miljoonaa vuotta. Tultiin 1800- luvulle ja nykyisen näköinen maailmanjärjestyksemme alkoi kehittyä vauhdilla. Ainoastaan 200 vuotta sitten! TODELLA lyhyt aika, puoli millimetriä, ihmisen historiassa ja valtava muutos elämäntavoissa ja siinä, mitä syömme. Valitettavasti geenimme eivät pysyneet tämän muutoksen mukana.


Aatamin ei ollutkaan enää pakko lähteä metsästämään. Ruokaa alettiin tehdä yhä enemmän tehtaissa. Keksittiin auto ja juna, eikä Eevan tarvinnut enää kävellä pitkiä matkoja. Vauvat laitettiin vaunuihin ja taloja alettiin lämmittää energialla, joka tuli taloihin putkia pitkin. Vettä ei tarvinnut kantaa eikä hakea, se tuli vesijohdosta. Ruoka alkoi säilyä pitkiä aikoja jääkaapissa. Ja ruoka muuttui. Sitä oli tarjolla yhä enemmän ja tarjonta alkoi alati laajentua.


1900- luvun puolivälissä alettiin hieman tutkia asioita ja saatiin tuloksia, jossa todettiin yhden ihmiselle elintärkeän ravintoaineen, rasvan, olevan vaarallista! ERITYISESTI eläinrasva näytti olevan ihmisille ERITTÄIN vaarallista! Herranjestas, että Jumalalla oli sittenkin tullut pieni fiba tässä muuten niin hyvin tehdyssä suunnitelmassa! No, eihän kukaan ole täydellinen, ei edes Luoja ja tiede lienee sentään absoluuttinen totuus, joka ylittää viisaudessaan jopa Jumalan.


Tuli siis ihmisen suuressa viisaudessaan nikkaroimat margariinitehtaat, jotka valmistivat superterveellistä, kovetettua, kemiallisesti prosessoitua kasvirasvaa ja sokeria alettiin lisätä... no, ihan kaikkeen. Se oli täyteaine, joka teki ruoasta halpaa ja lisäksi huomattiin, että ihmiset söivät mielellään sokeripitoista ravintoa ja mieltyivät siihen. Etenkin, kun heille kerrottiin tästä suuresta virheestä, joka oli jo Paratiisissa tapahtunut. Että Jumala se laittoi ihmisen käyttämään vaarallista ainetta, rasvaa. Taisi olla lepopäivä hänellä, kun tämä ajatuspieru tuli.


Ruokateollisuuden kassa siinä sitten alkoi mukavasti kilistä! Samalla lääketiede alkoi kehittyä ja lääketeollisuus kasvaa. Aatamit ja Eevat alkoivat voida yhä huonommin. Lääketeollisuus yhä paremmin. Mikä meni pieleen?



IHMINEN PILASI HYVÄN SUUNNITELMAN


Jumalan hyvä suunnitelma kahdesta energianpolttotilasta painui unholaan.

Tuli ihmisen luoma totuus, että ihmisen tulee käydä sokerilla. Rasvanpoltto, toinen ihmisen normaali aineenvaihduntatila, unohtui kokonaan. Kukaan ei ollut koskaan edes kuullut sellaisesta. Juuri tilanteessa, jossa rasvanpolttoa olisi tarvittu kipeämmin kuin koskaan, koska ihmisten elämäntyyli muuttui yhä laiskemmaksi ja laiskemmaksi, eikä nopealle sokerinpoltolle ollut juurikaan enää tilausta. Lisäksi ravintoa oli tarjolla AIVAN LIIKAA siihen nähden, mitä ihminen oikeasti enää tarvitsi.


Ihmisiä alettiin ohjelmoida tehokkaasti sokeripolttoisiksi jo pikkuvauvoista lähtien. Vastasyntyneen luonnollinen ketoositila jäi ohimeneväksi ilmiöksi, ja vauvoilla alettiin suositella ensimmäiseksi ruoiksi äidinmaidon jälkeen perunaa ja banaania - tärkkelyspitoisimpia ruoka- aineita, joilla pienen ihmisen keho saatiin tehokkaasti koukuttumaan hiilihydraatteihin pienestä pitäen. Rasvan vaaroista muistettiin varoittaa joka käänteessä. Rasva lihottaa ja tukkii verisuonet. Eikä kukaan kertonut, eikä kukaan kai edes tiennyt, että sen tekee liiallinen sokeri. Aineenvaihduntatila, joka ei vastaa tarpeitamme, kun emme enää metsästä. Aineenvaihduntatila, joka laittaa sokerimme sekaisin ja janoamaan sen vuoksi sitä koko ajan lisää.





Suurin osa länsimaisista ihmisistä ei saa koskaan elämässään kokea, mitä on olla ihmisen toisessa luonnollisessa aineenvaihduntatilassa, ketoosissa eli rasvaa polttavassa tilassa. Sitä, miten valtavasti tasaista energiaa, mielen kirkkautta ja rauhaa ketoaineiden palaminen energiaksi kehossa tuo. Olemme luoneet virheellisen käsityksen siitä, että meidän kuuluu olla sokeripolttoisia koko elämämme ajan. Kehomme ei pysty joustamaan näiden kahden tilan välillä, PAITSI, jos sen on opettanut rasvapolttoiseksi. Pitkään rasvapoltolla toiminut elimistö ei unohda sokerin käyttöä, vaan pystyy käyttämään myös sitä tarvittaessa hyväkseen. Sen sijaan koko elämänsä sokeripolttoisena toiminut keho ei kykene käyttämään rasvoja tehokkaasti hyväkseen ilman, että homma opetetaan sille. Ketogeeninen ruokavalio tarkoittaa nimenomaan tätä. Kehon opettamista toiseen aineenvaihduntatilaan.


Jos ihminen on käynyt sokerilla vaikkapa 40 tai 50 vuotta, on aivan selvää, ettei muutos käy hetkessä. Kehon opettamiseen voi mennä aikaa, jopa puoli vuotta tai enemmän. On aivan selvää, että se voi olla keholle myös hetkellinen stressitila. Adaptoitumisen eli sopeutumisen jälkeen se ei sitä enää ole. Se on normaali tila, se Aatamin ja Eevan tila, jossa voi joskus omenaakin haukata. Jos kiinnostaa.


Useimmille ihmisille kuitenkin käy niin, että tarvetta siirtyä takaisin sokerinpolttotilaan pysyvästi ei enää tule hyvän olotilan ja rasvanpolton hyvien vaikutusten vuoksi. Mut hei, jos edelleen olet sen ensimmäisen Aatamin veroinen ja kulutat riittävästi, voit kenties hyvin syömällä hyvin hiilihydraattipitoista ruokaa. Tee silloin niin! Suurin osa nyky- Aatameista ja Eevoista ei tarvitse sokeria, kuin korkeintaan 100 grammaa päivässä, hyvin harva sitäkään. Omat rasvavarastot riittävät hyyyyyvin pitkään, kunhan keho vain osaa käyttää niitä ;)


Neljä vuotta ketoosissa ja nähtävästi ihan sekaisin, Rouva Keto





0 katselukertaa

ROUVA KETO®

  • Facebook
  • Instagram
  • YouTube