Joulu on takana ja uusi vuosi edessä. Elämme välipäiviä noiden kahden juhlan välissä ja samalla suuremmassa mittakaavassa myös vanhan vuoden ja uuden vuoden välissä. Jotenkin on aika summata mennyt vuosi ja kääntää katse tulevaan, mutta olla vielä vähän rauhassa, ikään kuin lähtökuopissa fiilistellen, kohti uutta.
Aloitettuani ketoelämäntavan en ole kertaakaan aloittanut varsinaisesti mitään alusta, paitsi että olen, mutta palaan siihen pian. Aiemmin aloitin joka ikinen maanantai, kuun alussa, juhlien jälkeen, syksyllä ja totta kai tammikuussa! Uusia alkuja mahtui vuoteen niin monta, ettei niitä jaksanut edes laskea. Uusi alku kärsi inflaation ja aamut olivat usein vain edellisen, pilalle menneen päivän jatkoja. Luotto itseen oli melkoisen ohkainen, jopa niin ohkainen, ettei edes silloin maanantaisin jaksanut uskoa itseensä keskiviikkoa pidemmälle. Armollisuus itseäni kohtaan asui minussa tuolloin hieman väärässä muodossa.
Kun viisi vuotta sitten aloittelin ketogeenistä ruokavaliota, ymmärsin, että tässä on ehkä jotain, mikä saattaa toimia. Huomasin oloni olevan erilaisempi kuin koskaan aiemmin. Olin tyytyväinen, hyvävointinen, energinen ja sain syödä kunnon ruokaa. Ensimmäistä kertaa tuli mieleen, että voisiko tämä olla se elämäntapa, joka veisi minut pois jatkuvista uusista aluista, tympeästä olosta, turvotuksesta ja painon jojoilusta?
Sittemmin ymmärsin, ettei kyse ole vain pelkästä ruoasta, vaan paljon suuremmasta kokonaisuudesta ja ajattelutavasta. Me emme pääse ikinä pysyviin tuloksiin ja muutokseen pelkillä ulkoisilla keinoilla, vaan tarvitsemme sytykkeitä, jotka laittavat meidät palamaan sisältä päin. Keto on yksi tällainen sytyke, sillä se muuttaa paitsi aineenvaihduntatilamme ja laittaa rasvan palamaan, myös muuttaa ajatusmaailmaamme ja suhtautumista moniin asioihin kokonaisvaltaisesti uuden tiedon ja uusien kokemusten myötä.
Nykyään aamut eivät ole pilalle menneen eilisen jatkoja. Aamu on ihana alku uudelle, vähintäänkin yhtä hyvälle päivälle, mikä oli eilen. Usein paremmalle. Aloitan joka aamu alusta, mutta en siksi, että joutuisin tehdä niin. Aloitan joka aamu uudelleen siksi, että on ihana herätä uuteen päivään ja tehdä siitä taas parempi, kuin eilinen. Sama reaktio tulee esille vuoden alussa. On mielenkiintoista lähteä haastamaan itseään, kasvamaan ja kehittymään. Energiaa ei kulu pakonomaisiin alkuihin ja itsensä soimaamiseen. Voi keskittyä olennaiseen. Olemaan tyytyväinen siihen, mitä tekee ja mitä on saavuttanut.
Koko elämämme on yhtä isoa välitilaa. Keskeneräisyyttä on opittava sietämään ja ymmärtämään, ettemme tule ikinä valmiiksi, eikä ole tarkoituskaan. Eteenpäin voi kuitenkin mennä oppien virheistään ja tekemällä asioita toisin ja uudella tavalla. Pään seinään hakkaaminen on turhaa ja sitä paitsi siitä tulee pää kipeäksi!
Odotan innolla siis taas uutta vuotta ja uutta alkua, sillä jokainen vuosi lisää elämässä tuo mukanaan jotain uutta oivallettavaa ja opittavaa. Kaikkea hyvää tulevaan vuoteesi! Kellutaan vielä pari, kolme päivää välitilassa.
Sisäisin sytykkein,
Rouva Keto®