• Rouva Keto

Voiko muutos sittenkin olla liian radikaali?

Päivitetty: 10. elo 2019

MUUTOSVASTARINTA


Ruokavalion muuttaminen ei aina ole helppoa. Ihminen on hyvin usein pinttyneiden tapojensa orja, osittain ihan huomaamattaankin. Pinttyneet tavat eivät toki ole aina huono asia, jos tavat ovat hyvät. Pinttynyt tapani kiertää jäätelöaltaan kautta ja ostaa suklaapatukka vielä viime hetkellä kassalta eivät varsinaisesti olleet tapoja, joita vaalia ja nyt olen onnekseni päässyt niistä eroon. Muutos pelottaa meitä aina, vaikka muutos on ainoa pysyvä asia ja aika usein tuo pelkästään hyvää tullessaan. On vaan helpompi tuudittautua siihen tuttuun ja turvalliseen vaihtoehtoon, vaikka se ei olisi se paras, mitä on tarjolla. Olemme myös mestareita keksimään tekosyitä, miksi emme voisi muuttaa jotakin. Ei ole aikaa, on huono elämänvaihe, liikaa stressiä ja niin edelleen. Mutku ja sitku. Toki joskus elämäntilanne voi olla oikeasti todella haastava ja silloin isompaa muutosta kannattaa siirtää, mutta pieniä muutoksia voi tehdä AINA ja jo ne todennäköisesti tuovat mukanaan paljon hyvinvointia elämään.



Muutos. Herkun ei tarvitse olla sokeripommi.

LIIAN ISOT MUUTOKSET JA PIENET ASKELEET


Koko ruokavalio on vaikeampi laittaa kerralla uusiksi, jos muutokset ovat LIIAN ISOJA. Se ei ennusta hyvää lopputulosta, ellei kyseessä sitten ole todella iso motivaatio ja todella iso kyllästyminen omaan olotilaansa ja siihen, mitä syö. Ruokavalion voi rysäyttää uusiin puihin radikaalistikin, siihen vain tarvitaan hieman aikaa, motivaatiota ja perehtymistä asiaan. Tällaisia upeita onnistumistarinoita näkee, jolloin ihminen on ollut todella sitkeä, päämäärätietoinen ja motivoitunut ja saavuttanut huiman, pysyvän elämäntapamuutoksen! Jos ruokavalio esimerkiksi koostuu pääasiassa eineksistä, pikaruoasta ja ylimääräisistä herkuista ja vaikkapa kasvisten osuus jää hyvin vähäiseksi päivän aikana, on huomattavasti vaikeampi lähteä muuttamaan ruokavaliotaan kerralla kokonaan. Tällöin kannattaakin ottaa pieniä askeleita.


Mitä sitten ovat pienet askeleet? Voisiko eineslihapullien sijaan tehdäkin itse lihapullat ja opetella muutenkin valmistamaan yksinkertaista kotiruokaa yksinkertaisista raaka- aineista? Voisiko kasvisten syömistä alkaa opetella lisäämällä lautaselle vähän salaattia? Voisiko leivän syömistä vähentää? Voisiko pikaruoalle ja herkuille pyhittää vain yhden päivän viikossa? Kun pienet muutokset alkavat purra, voi hiljalleen alkaa suunnittelemaan suurempaa muutosta ruokavalioonsa.


Ketogeeniseen ruokavalioon siirtyminen on sen sijaan hyvin helppoa sellaiselle, joka valmiiksi jo syö monipuolisesti, tykkää kasviksista ja on jonkin verran kiinnostunut laittamaan itse ruokansa. Gourmetkokki ei tarvitse olla, kunhan asia vaan kiinnostaa!



Pienet askeleet

OMA MOTIVAATIO


Fakta kuitenkin on, että kaikkeen muutokseen tarvitaan ihmisen oma halu ja motivaatio. Mitään ei tapahdu, jos asia ei liikauta ihmistä itseään sisältäpäin. Ulkoa tuleva paine tai ärsyke ei ole riittävä motivaattori ikinä. Se voi olla alulle paneva voima, siemen, joka alkaa itämään, mutta aito onnistuminen ja muutos lähtee ihmisestä itsestään. Tieto ja asioiden tiedostaminen ja havahtuminen on usein se potku, joka laittaa ihmisen toimimaan. Voi olla, että ihmisellä ei yksinkertaisesti ole riittävästi tietoa asioista, jotta hän voisi alkaa tehdä parempia valintoja.


Kun päättää ja pääsee hyvään alkuun, yleensä motivaatio ja innostus jatkaa tulevat oman hyvinvoinnin myötä aivan luonnostaan. Kun paino laskee tai olo on muuten loistava, vaivat helpottuvat, olo kevenee ja energia lisääntyy, se kannustaa jatkamaan! Se, mitä ennen laittoi suuhunsa alkaakin tuntua vastenmieliselle roskalle. Enää ei tunnukaan hyvältä ajatukselta palkita itseään sokerilla tai pikaruoalla. Hyvän olon haluaa säilyttää ja sen toivoo vain lisääntyvän. Ja kun pääsee hyvän olon kierteeseen, ei sieltä halua hypätä pois.


OMA MUUTOKSENI


Omalla kohdallani muutokseen meni vuosia. Ajatukset olivat usein siinä, miten syön väärin ja huonosti ja voin huonosti, mutta en pystynyt tekemään pysyvää muutosta. En halunnut syödä minkään erikoisruokavalion mukaan, halusin syödä KUNNOLLA! Kypsyminen tapahtui hiljalleen. Lopulta vaan kyllästyin ja otin härkää sarvista. Ja onnekseni löysin ketogeenisen ruokavalion, koska ilman sitä tuskin olisin onnistunut ikinä. Suosittelen jokaiselle asian työstämistä mielessään säännöllisesti. Asian lakaiseminen maton alle ja välinpitämättömyys omaa hyvinvointiaan kohtaan ovat huonoin mahdollinen valinta.


Mitä minä olen saanut? Se on nähtävissä alla olevista kuvista. Kuvien välissä on aikaa noin 4 vuotta. Aluksi huomasin valtavan muutoksen, mutta kun kului vuosi, en enää tajunnut, miten hyvä olo minulla on sen vuoksi, että syön ketogeenisesti. Hyvästä ja loistavasta oli tullut arkeani. Lähdin jälleen syömään hiilihydraatteja. Tajusin hyvin nopeasti, että ne eivät todellakaan sovi minulle ja menen kovaa vauhtia alamäkeen kaikessa. Hiilaripöhö alkoi välittömästi, huonompi uni, sokerikoukku, suttuinen ja väsynyt olo, ihon sameus, epämääräinen vatsan toiminta ja ilmavaivat. Tarvittiin siis pieni oppi kantapään kautta! Palasin ketogeeniseen ruokavalioon kolmisen kuukautta harhailtuani ja huomasin nyt hyvin selvästi, mistä on kyse. Loistavasta ruokavaliosta, jota tulen noudattamaan loppuikäni.


Onneksi meillä on joka päivä mahdollisuus uuteen alkuun.


ILOLLA,

Rouva Keto






311 katselukertaa
  • Facebook
  • Instagram
  • YouTube