• Rouva Keto

Vapaudesta, valinnoista, vastuusta ja voimasta.

Nämä V- sanat ovat oman elämäni kivijalka. Siksipä jälleen niistä kirjoittelen ja niitä pohdiskelen suhteessa tämän hetken maailmaan tässä postauksessa.


Elämme haastavia ja eriskummallisia aikoja. Moni meistä ei ole (sota- ajan ihmisiä lukuunottamatta) kokenut vielä mitään tällaista elämänsä aikana. Ja onhan tämä jotain aivan ennen kokematonta, vaikka toisaalta voimme hakea paljonkin yhtymäkohtia erilaisiin historian tapahtumiin. Jonkinlainen sotatila tuntuu olevan päällä, vaikka aseita ei olekaan käytössä. Ihmiset ovat stressaantuneita ja hämmentyneitä alati pitkittyvästä "poikkeustilasta", joka on päällä, vaikka toisaalta moni ei sitä varsinaisesti arjessaan mitenkään näe. Media muistuttaa meitä 24/7 "hätätilasta", ettemme vain unohtaisi, että sellainen on meneillään. Moni onkin huomannut, että sulkemalla sosiaalisen/median hätätila katoaa ja itseasiassa kaikki on aivan tavallisesti, lukuun ottamatta mahdollisesti joitakin elämää rajoittavia tekijöitä, kuten etätyö, suojapukeutuminen tai punaraitateipit kirjaston nojatuoleissa.


Moni kokee ahdistusta ja pelkoa siitä, mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan. Kaikki on jotenkin epävarmaa ja maailma muuttuu kovaa vauhtia. On vaikea nähdä, millainen maailmamme on vaikkapa vuoden kuluttua, kun asioita ja muutoksia tapahtuu niin vauhdilla. Olemme toki edenneet "pienin askelin" tämän 22 kuukauden aikana, mutta silti muutosaskeleita on otettu melko vauhdikkaasti hivuttaen. Jos kaikki nämä muutokset olisivat tapahtuneet yhdessä yössä, ihmiset eivät olisi mitenkään sopeutuneet niihin tai hyväksyneet niitä. Nyt median päivittäinen syöte alitajuntaamme on tehnyt tehtävänsä, ja monet muutokset tuntuvat ihmisistä olevan nyt ihan ok, osa sitä "uutta normaalia", joka itsessään on myös meille alitajuntaan "syötetty" termi. Eipä siinä mitään, itse olen ollut aina muutosmyönteinen ihminen, nyt en vain ole ollenkaan varma, onko tämä muutos tarkoitettu meidän parhaaksemme ja mihin se on verhottu? Maailma muuttuu ja sen on hyväkin muuttua, mutta mihin suuntaan? Millaisessa maailmassa haluamme lastemme elävän ja millaisen hinnan siitä maksamme? Ja kiitos, saisimmeko olla aidosti osa muutosta niin, että meitä kuunneltaisiin ja erilaisille mielipiteille ja näkemyksille olisi tilaa? Voisiko muutos tapahtua ilman, että ihmiset leiriytyvät eri leireihin? Näennäisesti meille uskotellaan, että tämä kaikki on toisista välittämistä, vaikka todellisuudessa meitä revitään rikki ja erilleen toisistamme.


Olemme eläneet jo ainakin sata vuotta kiihtyvässä kulutusyhteiskunnassa, joka ei oikein millään tasolla itseasiassa tue ihmisen terveyttä ja hyvinvointia, vaikka olemme saattaneet saada sellaisen harhakuvitelman. Kaikkea on jo vähän liikaa; (prosessoitua) ruokaa, stressiä, kiirettä, painetta, moottoroituja menopelejä, päihteitä ja stimulantteja, kemikaaleja ja myrkkyjä, melusaastetta, säteilyä, älylaitteita, sinistä valoa, lääkkeitä ja alati lisääntyviä rokotuksia (teknologiasellaisia) jos minkäkin taudin tai pureman ennaltaehkäisyyn. Kaikkea on niin paljon, että ihminen on aivan piripintaan tuupattu täyteen tätä moskaa. Ja sitä suurin osa meistä on pitänyt ja pitää edelleen, tavoiteltavana ja normaalina elämänä. Moni on toki viime vuosien aikana alkanut väsyä tähän oravanpyörään ja tietoisuus tälläisen elämän haitallisuudesta terveydelle ja hyvinvoinnille on alkanut nousta pintaan. Monet ihmiset ovat alkaneet etsiä hyvinvointia aivan muualta ja pyrkineet pois tästä kierteestä askel kerrallaan. Aivan eri suuntaan.



Jos noita edellä mainittuja asioita onkin ihan liikaa, jotain meillä on taas liian vähän. Olemme liukuneet todella kauas luonnosta ja sen voimasta. Moni tuntuu unohtaneen, että ihminen ei ole mikään tiedemiesten rakentama keksintö, vaan Luojan (eli luonnon) luoma, aivan käsittämättömän hieno kokonaisuus, jossa tapahtuu joka ikinen sekunti miljoonamäärin erilaisia hienosäädettyjä prosesseja, joita kukaan ihminen ei koskaan pystyisi suunnittelemaan eikä toteuttamaan. Eikä edes selvittämään. Ihminen on ihme, jota ei koskaan saada selville. Eikä meidän tarvitsekaan saada. Kunnioitus luontoa ja sen ihmeitä kohtaan riittää. Ajatus siitä, että tulemme luonnosta ja kaikki luonnollinen on meille hyväksi, riittää. Luonnollinen ravinto, luonnollinen liikunta, luonnollinen uni, luonnollinen stressinhallinta ja niin edelleen. Mitä yksinkertaisemmilla ja luonnollisemmilla tavoilla tuemme omaa kehoa ja sen terveyttä, sitä terveempinä ja energisempinä pysymme. Ihminen on suunniteltu olemaan terve ja voimaan hyvin ja meissä on itsessämme kaikki parannusvoima, kunhan vain osaamme antaa keholle oikeita asioita, jolloin sen sairastumisen riski myös pienenee. Oman kehon kuuntelu on tärkeää, sillä se kertoo meille paljon. Melusaaste ja kaikki se, mitä elämässämme on liikaa, ei saa vaientaa sitä, mitä kehomme ja sisimpämme meille kertoo. Eikä ihmisen pitäisi koskaan alkaa leikkimään Jumalaa, mitä se enenevissä määrin omassa pienuudessaan, pelossaan ja ahneudessaan yrittää tehdä.

Sellaista on tässä ajassa. Ihminen leikkii Jumalaa ja kaikki tämä melu ja pelko, jota mieleemme syötetään taukoamatta, vaientaa sisäisen äänemme, voimamme ja viisautemme. Tällä hetkellä olemme tilanteessa, jossa moni kaipaa kiihkeästi takaisin tuohon entiseen, turvalliseen elämään, siihen joka on myös ääriään myöten täynnä saastetta. Samalla moni on valmis hyväksymään vaikka millaiset muutokset, päästäkseen takaisin siihen ja maksamaan vaikka millaisen hinnan saadakseen tuon kaiken tutun ja turvallisen taas takaisin. Pelko ohjaa meitä hyvin tiiviisti ja haluamme takertua kaikkeen sellaiseen, minkä aina kuvittelimme olevan sitä kaikkein parasta, mitä olla ja saattaa. Osa ihmisistä taas haluaa pyrkiä nimenomaan eri suuntaan ja kokee tämän kaiken maailmassa tällä hetkellä vallitsevan vapaan elämän ja synnynnäisten ihmisoikeuksien polkemisen erittäin vaaralliseksi ilmiöksi. Muutos pelottaa meitä kaikkia, vaikka tarkastelemme sitä hyvin erilaisista näkökulmista.


Pitäisikö meidän nyt olla innoissamme siitä ajatuksesta, että menetämme vapauden ja terveyden ja no, ihan luonnollisena kehityskulkuna, muutumme lopulta itse laitteiksi, joita ohjaillaan? Koska kehitys kehittyy ja mikä nyt olisi luonnollisempi kehityssuunta sen jälkeen, kun älylaitteet tulivat, kuin että meistä ihmisistä itsestämme tuleekin niitä laitteita? Tällä hetkellä on jo kehitteillä kaikenlaista teknologiaa, joka mahdollistaa sen, ettemme tarvitsekaan enää älylaitetta käteen päästäksemme Ikean nettisivuille surffailemaan, vaan surffailu tapahtuu ilman laitteita, ihan meissä vaan. Täytyy hahmottaa, ettei kehitys tähän pysähdy. Itse henkilökohtaisesti en välittäisi olla mukana muutoksessa, jossa ihmisistä tehdään laitteita tavalla tai toisella. Haluan edelleen olla ihminen, en kone ja haluan, että lapseni ja heidänkin lapsensa saavat olla ihmisiä. Ja tämä kaikki vie meitä yhä kauemmas siitä, millä pysymme terveenä; luonnosta ja luonnollisuudesta.


Fakta on, että ainoa mihin ihminen voi luottaa 100%, on oma sisäinen ääni, oma itsensä, oma intuitio, jos niitä vain uskaltaa kuunnella. Tuo ääni ja viisaus on olemassa ihan jokaisella ihmisellä. Ihan joka ikisellä ja se kertoo meille kyllä, mitä haluamme tehdä tai valita, mikä on meille se oikea valinta. On vain käynyt kuten jo kirjoitin; monella tuo sisäinen ääni hukkuu tähän kaikkeen pelkoon ja meluun, joka maailmassamme tällä hetkellä velloo. Moni ei yksinkertaisesti osaa tai kykene (uskaltaudu) kuuntelemaan itseään. Pelko lamaannuttaa ja oma toiminta ei välttämättä ole rationaalista. Ja miten se voisikaan olla rationaalista, kun maailma ympärillämme on kaikkea muuta, kuin rationaalinen? On vaikea tehdä valintoja ja ottaa vastuuta niistä, kun maailma ympärillä on niin hämmentävä, sekava ja pelottava. Ihminen on laumaeläin ja tekee erittäin mielellään samoin, kuin toinen ihminen vieressä tekee. Se on selkeästi helpompi ja turvallisempi valinta. Ja se voi olla ihan oikeakin valinta, sinä sen itse tiedät. Tärkeintä on, että se on sinun oma valintasi.


Jos oman itsensä kuuntelu tuntuu vaikealta, eikä omaa sydämen ääntä uskalla noudattaa, niin olkoon se niin. Ihminen tekee aina juuri siinä hetkessä oikean ratkaisun, niillä voimavaroilla ja resursseilla, joita hänellä sillä hetkellä on. Ehkäpä myöhemmin tulee aika, jolloin sisäinen äänikin on vahvempi ja voimakkaampi ja sen voi antaa johdattaa omia valintoja. Aidosti omien valintojen tekeminen johtaa elinvoimaan. Omien arvojen mukaiset ratkaisut ovat erittäin tärkeitä sen kannalta, miltä elämä tuntuu.



Vapaus valita on meille ihmisille synnynnäinen perusoikeus, eikä valintojen tule vaikuttaa mihinkään oikeuksiin elää elämäämme. Saamme valita, mitä ja miten syömme, käytämmekö alkoholia, tupakoimmeko, liikummeko vai olemmeko liikkumatta. Saamme valita, syömmekö lääkkeitä tai otammeko rokotteita. Näihin valintoihin jokaisella ihmisellä on 100% oikeus, eivätkä nämä valinnat saa vaikuttaa mihinkään ihmisen elämässä. Lääkäri ottaa vastaanotolleen ylipainoisia, tupakoitsijoiden syöpä hoidetaan, alkoholistit ja muut päihteiden käyttäjät saavat hoitoa ja jopa rikolliset, jotka ovat rikkoneet lakia, saavat hoitoa. Jokainen on oikeutettu kaikkiin yhteiskunnan toimintoihin ja vapaaseen elämään (paitsi no, se rikoksesta vankilaan tuomittu rikollinen), huolimatta omaa terveyttään koskevista valinnoista. Tätä on valinnanvapaus ja vapaus ja tähän liittyy myös vastuun kantaminen omista valinnoista ja ennen kaikkea rohkeus kantaa niistä vastuuta.

LOPUKSI,


Tässä muuttuvassa maailmassa, toivoisin että jokainen säilyttää VAPAUTENSA päättää omaa elämäänsä ja terveyttään koskevista asioista. Toivoisin, että jokainen uskaltaa ottaa VASTUUTA itsestään sillä tavalla, kuin parhaaksi näkee ja uskaltaa tehdä ne VALINNAT, jotka itselleen oikeaksi näkee. Omista elämäntavoista huolen pitäminen ja terveyttä tukevat valinnat elämässä ovat vastuunkantoa parhaimmillaan - myös kanssaihmisistä. Omassa VOIMASSA pysyminen ei aina ole tasaisin polku, mutta varmasti kantavin ja johtaa oikeaan paikkaan. On tärkeä muistaa, että olemme yksilöitä, mutta meistä yksilöistä muodostuu isoja yhteisöjä, jossa toivottavasti meillä kaikilla on hyvä elää yhdessä, vapaina, hyvinvoivina ja terveinä. Uutta, parempaa aikaa odotellessa,


Rouva Keto ❤︎



797 katselukertaa0 kommenttia