Lokakuun ensimmäinen päivä. Vaikka syksy on hellinyt meitä todella upealla säällä, on vuoden pimeimmän ajanjakson aika aivan käsillä. En tiedä, kuinka moni teistä allekirjoittaa tämän, mutta itselleni syksy ja iltojen pimeneminen on ollut aina hyvä syy herkutella. Entisessä elämässä. On syksy sitä nykyäänkin jossakin määrin, koska keho vain kaipaa tiettyjä asioita tiettyyn vuodenaikaan, mutta tietysti jonkun mielestä voi kuulostaa pelleilyltä, jos ihminen herkuttelee lantturanskalaisilla, kaalipadalla, juustolla ja parilla palalla tummaa suklaata. Niin se nyt vain on, eikä edes tarvitse ponnistella. Ketoojan kehokin saattaa tosiaan syksyn tullen kaivata vähän erilaista ruokaa ja sitä kannattaa sille antaa, kuitenkin tiedostaen, mikä on itselle sopivaa ravintoa ja mikä ei syökse naista sinne suklaakuiluun tai edes kovin reunalle.
Aika usein kesän jälkeen, elokuussa tai viimeistään syyskuussa on mielessä siintänyt ajatus siitä, että pitäisi keventää elämää jotenkin, kesän jäljiltä kun olo on usein ollut vähän raskas. Miten kummassa sitä saikin aina olonsa niin tunkkaiseksi, vaikka kesällä oli kaikkea ihanaa kevyttä herkkua tarjolla; kasviksia, marjoja, vesimelonia... No kun oli myös kylmää olutta, pehmeää patonkia, makeaa viiniä ja kyytipoikana kaikenlaisia grilliherkkuja! Jälkkäriksi tietenkin jäätelöä! Kyllä se olon vaan tunkkaiseksi usein vetää.
Jos sitten saikin itsensä hyvään vauhtiin kesän jälkeen, lenkkeily alkoi maistua ja ruokavalioonkin kuului pelkkiä terveellisiä asioita, niin pimenevä syksy sai taas valitsemaan yhä useammin sen sohvanurkan ja suklaanpalasen. No vielä toisen. Kolmannen. No otetaan pari riviä. Äh sama se, menköön koko levy kun kerran aloitin. Ja sitten alkoi valuminen suklaakuiluuuuuuuun... Eikä se kyllä mitenkään lisännyt energiaa siihen pimeään vuodenaikaan, vaikka miten päin itselleen selitteli. Päinvastoin. Vaikka itse olen aina sopeutunut pimeyteen ja kaamokseen jopa nauttien siitä, ei makean lappaminen kaksin käsin ole todellakaan tuonut hyvää oloa ja kun vauhti on vain kiihtynyt joulua kohden, niin olo on ollut aika vetämätön jo siinä vaiheessa.
Mikä ilo ja energia olikaan ensimmäisenä syksynä (eikä se toki ole vähentynyt vuosien mittaan), kun takana oli puolisen vuotta ketoelämää. Oli hienoa huomata, ettei syksyyn tarvinnutkaan suklaata. Ei mutakakkua, omenapiirakkaa eikä korvapuusteja. EI SOKERIA! Joulukuuhun oli aina kuulunut runsas määrä suklaata, joulutorttuja, glögiä, klementiinejä, punaviiniä, suolakeksejä ja juustoa ja nyt niistä jäivät jäljelle vain juustot ja punaviini. IHANAN SIMPPELIÄ ja ennenkaikkea, mikä olo! Ensimmäisenä jouluna tosin taisin vielä olla niin heikoilla jäillä, että oli pakko luvata itselleen molemmat toffeekukat kaksikerroksisen konvehtirasian kerroksista, mutta selvisin joulusta pääosin ihanilla jouluherkuilla (sillä jouluhan on ketoojan unelmajuhla kaikkine ihanine herkkuineen!)
Nyt kun tätä simppeliä ketoelämää on takana jo kohta viisi vuotta omine mutkineen ja kompastumisineen, niin syksystä osaa ottaa irti jo aivan uudenlaisia asioita ja hakea kaamokseen aivan erilaisia selviytymiskeinoja. Esimerkiksi uimakauden aloittaminen syyskuun lopulla (siis ulkona), on oivallisen energisoiva tapa hakea voimaa ja sisäistä valoa pimenevään vuodenaikaan.
No, minulla ei ole tarjota sinulle toistaiseksi neuvoja eikä kokemusta kylmäaltistukseen eikä avantouintiin (ehkä pian on!) Mutta siinä, miten voisit saavuttaa syksyyn uutta energiaa ja päästä eroon sokerikoukusta tai pysyä erossa siitä syömällä ihanaa ruokaa, voin kuitenkin tarjota apua enemmän kuin mielelläni 😍
KokoNainen on tarjouksessa viikonlopun ajan, 1. -5.10. 69€! Kurkkaa tarjous täältä, ja lähde hakemaan aivan uusia keinoja voida hyvin myös pimeänä vuodenaikana! Lämpimästi tervetuloa mukaan!
Sertifioitu ketovalmentajasi, Rouva Keto®
