Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, koululääketiede tuntuu edelleen antavan hyvin vähän painoarvoa sille, mitä ihminen laittaa suuhunsa ja nauttii ravinnokseen ja mitä se merkitsee ihmisen terveyden vaalimisen ja jopa sairauksien hoitamisen kannalta. Sen lisäksi, että ravinnolla on merkitystä fyysiseen terveyteen, terve suoliston mikrobisto on yhdistetty yhä useammissa tutkimuksissa myös mielen hyvinvointiin. Stressi ja ahdistus vaikuttavat suoliston mikrobistoon sitä huonontavasti ja päinvastoin hyvä mikrobisto suolistossa lisää mielen hyvinvointia. Ei siis ole turhaa sanonta " suolisto ovat toiset aivomme." Henkilökohtaisesti uskon, että emme tiedä ihmiskehosta ja sen toiminnasta OIKEASTI vielä murto- osaakaan ja tuskin tulemme koskaan tietämäänkään lähellekään kaikkea. Uskon, että koko koneisto on täydellinen ja hienosti säädetty ja tärkein asia, mitä sille voi antaa on kunnon ruoka, kunnon lepo ja kunnon liikunta sekä mielen hyvinvointi sillä tavalla, mikä kenellekin on parhaaksi; sosiaalinen elämä kullekin sopivissa määrin, rentoutuminen, rauhoittuminen ja lempeä myötätunto itseään kohtaan. Lempeällä myötätunnolla en tarkoita sitä, että ei pidä itsestään huolta ja kohtelee itseään huonosti, vaan rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista omaan terveyteensä ja hyvinvointiinsa.
Ketogeenisen ruokavalion aloitettuani hämmästyin sen vaikutusta mieleeni. Kärsin aiemmin usein aivosumusta ja iltapäivisin olo oli hyvin raskas. Jotenkin kaikki tympi aina noin klo 14-17 välisenä aikana. Piti saada kahvin kanssa jotain makeaa. Edes hedelmä. Iltaisin olo oli virkeämpi. Aamulla usein väsytti ja turvotti ja ei aina huvittanut ajatella päivän tulevia touhuja. Olo oli suttuinen ja epätasainen. Mutta sitten... aloin käydä ketoaineilla ja elämä muuttui. Huhhuh, ei sitä aina ymmärräkään, miten paljon. Ei ole aivosumua, ei ole väsymystä. Herään AINA aamulla virkeänä, nukun noin 7 tuntia yössä ja aina kuin tukkipuu. Päivän aikana harvemmin tulee haukoteltua ja en muista, koska olisin nukkunut päiväunia. Tämä on minun "normaalini" nykyään. On ihan hyvä joskus pysähtyä muistelemaan, mitä elämä olikaan silloin, kun vielä väsytti. Sitten huomaa, mitä se on nyt. Ja huomaa, mikä MIELETÖN vaikutus ruokavaliolla on mielialaan! Kaikki ketoilijat sen tietävät; ketoosi aiheuttaa monesti hurmostilan! Haittaakse? :)