Täytyy kirjoittaa ensin kunnollinen johdanto aiheeseen. Kakun resepti tulee lopussa, joten hyppää suoraan sinne, jos et jaksa lukea jaarittelua sokerista ja leipomisesta.
Minä en leivo nykyään. Entisessä elämässä olin innokaskin leipoja, lähinnä siitä syystä, että halusin ITSE aina syödä jotakin hyvää ja mielellään aika nopeesti kiitos! Siksi arkileipomukseni olivat niitä helppoja; mutakakku (kaikki aineet sekaisin), omena- tai mustikkapiirakka (kaikki aineet sekaisin), maailman helpoin suklaapiirakka (kaikki aineet sekaisin) ja niin edelleen. Olen tykännyt tehdä vappuna munkkeja, jouluna pipareita ja laskiaisena pullia. Teen niitä edelleen lapsille, koska tykkään kuitenkin jollakin tasolla perinteistä, joskin myös niiden railakkaasta pöllyttämisestä!
Korvapuustit olivat aikoinaan asia, joita halusin leipoa lapsille, koska korvapuustit kertoivat pullantuoksuisesta äidistä ja kodista. Huom! Kertoivat. Eivät kerro enää. Olen tajunnut yhden asian; miten tällä pullanleipomisella siirsin jälleen eteenpäin sitä sukupolvelta toiselle siirtyvää oppia siitä, miten pulla ja sokeri ovat turvallisia ja lohduttavatkin, jos on vaikka ollut vähän kurja päivä. Nykyään lapseni tulevat joka päivä pullantuoksuttomaan kotiin ja uskon, että he ovat aivan yhtä onnekkaita ja jopa onnekkaampia ainakin siinä mielessä, että heiltä saattaa jäädä joiltakin osin pois tämä fiksaatio yhdistää turva, lohtu ja sokeri. Äidin piti parantua ensin, voidakseen tarjoilla lapsille samaa lähestymistapaa. Ei turva, kodikkuus ja lohtu ole kiinni pullasta.
Olin jossain vaiheessa mielestäni ihan taidokaskin leipoja. Harjoitus teki mestarin! Olen tehnyt onnistuneita täyte- ja juustokakkuja etenkin lasten ristiäisiin (hyvä äitihän tekee kaiken ITSE vaikka maitoa valuen), väkertäen marsipaanista kakunkoristeetkin pieniä varpaita myöden, mutta vuosien kuluessa jotenkin sitä on vaan päästänyt irti siitä täydellisyyden tavoittelusta ja ihme vimmasta tehdä kaikki itse ja näyttää... kelle? Ja mitä?
Kun aloin löysätä pipon reunusta, huomasin samalla hiljalleen olevani aivan liian luova ja suurpiirteinen leipomiseen, jossa pitää olla niin hirveän tarkka ja ketoaineilla toimivat aivoni viimeistelivät luovuuteni. Kolmannet rippijuhlat viime kesänä menivät jo täysin ammattilaisten konditoriatuotteilla, minä keskityin valmistamaan ketoisan seisovan pöydän, koska se on enemmän sitä, mistä tykkään. Uusia perunoita oli tietenkin tarjolla vieraille ;)
Omaan ketoelämääni eivät ole missään vaiheessa kuuluneet makeutusaineet tai ketoleivonta. Tämä on ollut puhtaasti oma, hyvän olon valinta. Koen makeutusaineiden vaikuttavan makeanhimoon ihan samalla tavalla kuin sokerinkin; jos söisin makeutusaineita kovin usein, keikkuisin kuilun reunalla, josta on hyvin helppo kupsahtaa alas. Huomaan asian kovin helposti. Kaupunkiimme on tullut kahvila, joka tarjoaa ketoleivonnaisia, ja olen siellä käynyt muutaman kerran kahvilla. Hyvin pikaisesti huomaan ajattelevani, menisinkö jälleen kahvilaan tai hakisinko juustokakun palan kotiin. Näin se menee. Valitettava ja karu fakta on, että sokeri on koukuttava aine ja sen asian hyssyttely ei ole minun osakseni osunut. Makeutusaineet ja sokeri koukuttavat ihan yhtälailla ja lisäksi makeutusaineet eivät ole millään tavalla suoliston ystäviä. Itselläni tulee useimmista makeutusaineista hyvin herkästi kuvottava ja hutera olo, päässä heittää. Samoin käy ketoilevalle miehelleni, joten en ole luulosairas. Minä en ota kantaa siihen, ovatko makeutusaineet vai oikea sokeri parempi valinta. Onnekseni itse saan elää täysin vapaana molemmista, tekemällä oikeita valintoja. Ainoa sokeri, jota silloin tällöin syön, tulee tumman suklaan (vähintään 85%) muodossa ja tässäkin saan olla todella varpaillani. Paras tapa on olla ostamatta suklaata kaappiin. 100% Lindtin suklaa on sokeritonta ja vaikka kukaan ei usko, kerron silti, että sen mausta oppii todella nauttimaan, kun ei syö sokeria. Fazerin sininen jo ajatuksenakin tuntuu kovin kaukaiselta, siis että sillä olisi mitään tekemistä oikean suklaan kanssa. Sokeriltahan se maistuu. Ennen meni kyllä näppärästi levykin kerrallaan.
Nykyään tilanne vain yksinkertaisesti on se, että leivonnaisia ei tee lähtökohtaisesti YHTÄÄN mieli. Jos jostain syystä leivon ja syön, heti alkaa tekemään mieli kaikkea! Ja leivon silloin tällöin ainoastaan miellyttäkseeni yleisöä, kuten tämän suklaaluumukakun, josta kyllä tuli todella hyvää! Ja sitten kärsittiin kuvottavasta ja huterasta olosta! Jos ihmettelette, miksi kakusta on vain puolikkaita kuvia, se johtuu siitä, että testailimme miehen kanssa kakkua erilaisissa muodoissa jo ennen täytteitä. Meillä oli siis kaksi päivää vähän hutera olo, ja luulen että isänpäivänä meillä syödään jotain aivan muuta, kuin ketokakkua. Näillä myyntipuheilla siis kakun tekoon :D Tee vaikka isänpäiväksi!
MEHEVÄ LUUMUSUKLAAKAKKU
8 palaa
Tämä kakkupohja on yksi niistä vanhoista "kaikki aineet sekaisin" ohjeesta. Olen tehnyt aika monta Särkyneen sydämen kakkua elämässäni. Hiilareita tähän kakkuun tulee 6 g, rasvaa 38 g ja proteiinia 9 g per pala.
POHJA
- 2,5 dl mantelijauhoa
- 1,5 dl karppisokeria
- 3/4 dl tummaa kaakaojauhetta
- 1 tl soodaa
- 0,5 tl suolaa
- 150 g voisulaa
- 200 g kermarahkaa
- 0,5 dl kermaa
- 2 munaa
Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Lisää sekaan sulatettu voi, kermarahka, kerma ja kananmunat. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan (halkaisija noin 20 cm). Paista 180 asteessa noin 30- 40 minuuttia. Kakkupohja kannattaa ehdottomasti valmistaa edellispäivänä! Anna jäähtyä ja laita jääkaappiin.
LUUMUHILLOKE
- 250 g kypsiä, tuoreita luumuja
- 1 tl kanelia
- 1 tl vaniljajuhetta
- maun mukaan ripaus makeutusta
Keitä hilloke myös edellisenä päivänä. Halkaise luumut ja poista niistä kivet. Lohko luumut vielä pienemmiksi. Laita luumut kattilaan/kasariin ja lisää mukaan pieni tilkka vettä. Lisää kaneli ja vanilja ja kuumenna kiehuvaksi. Keittele luumuja noin 10 minuuttia kannen alla. Tarkista maku ja lisää halutessasi ripaus makeutusta. Anna luumuhillokkeen myös jäähtyä ja laita jääkaappiin maustumaan yön yli.
Mascarponekermavaahto
- 1 dl kermaa
- 125 g mascarponea
Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi ja lisää mascarpone, vatkaa sekaisin.
Irrota kakkupohja vuoasta ja aseta tarjoiluastialle. Levitä luumuhilloke kakun päälle. Pursota, laita nokareita tai levitä mascarponekermavaahto kakun päälle. Herkuttele!
PS. Tämä kakku sopii kyllä loistavasti myös jouluun, vai mitä olet mieltä?
Pullantuoksuttomin terveisin, Rouva Keto