• Rouva Keto

Pää punaisena paastoten.

No nyt on ensimmäinen pidempi paastopätkä kokeiltu. Joku saattaa ihmetellä, miten olen säästynyt paastoilta oltuani ketogeenisellä ruokavaliolla jo niin pitkään. Olenkin kokeillut pätkäpaastoamista, syöden klo 12-20 ruokaikkunalla ja paastoten loput 16 tuntia. En ole vain päässyt jyvälle paaston ihanuudesta, niin paljon kuin sillä olisikin hyviä vaikutuksia. Tarvitsen aamulla vähintäänkin tuhdin kahvin, jolla jaksan myöhäiseen lounaaseen saakka. Minulle ovat sopineet pidemmät ruokailuvälit, mutta kuitenkin syöminen säännöllisesti, kolme kertaa päivässä. Aamukahvi ja kaksi kunnon ateriaa. Haluni oppia nauttimaan paastosta ja saavuttamaan sen terveyshyötyjä on kiinnostanut kuitenkin kovasti koko ajan. Niinpä teemana on tässä viime aikoina ollut paasto. Hyvään Oloon- verkkovalmennuksessa on mukana innokkaita paastoilijoita, jotka vetävät lonkalta monenlaisia paastoja. Loistavaa! Täytyy kuitenkin muistaa, että paasto ei ole mikään vaatimus ketogeenisen ruokavalion toteuttamiselle, eikä paastoja tarvitse harrastaa, jos ne eivät kiinnosta tai tunnu omalle jutulle. Minä en itsekään nyt edelleenkään ole varma, mutta voisiko tässäkin harjoitus tehdä mestarin, ihan niin kuin se kaikessa tekee, oli kyse sitten juoksusta tai meditoinnista? Myös jooga ja paastoaminen tarvitsevat harjoitusta!



Posket punottaa, ihan kuin olisi... SYÖNYT PAASTON JÄLKEEN!


Päätin siis kokeilla 24 h paastoa. Tarkoitus oli aloittaa tänään, maanantaina, mutta jotenkin paasto lähti liikkeelle jo eilen klo 18. Ajattelin, että jos homma lähtee mukavasti matkaan, jatkan sitten. Takana oli kolmen päivän festarit, joten no, ehkä ravitsemustila ei ollut paras mahdollinen ja ketoositilakin keventynyt varmasti. Eilen vielä nautin lounaaksi ison läjän kebabia salaatilla, joten ihan puhtaimmalla ketolla ei lähdetty liikkeelle kohti paastoa... Tuntui, ettei klo 18 ollut vielä nälkä, mutta söin vähän jotain tapastyyppistä ja join rasvakahvin, olihan saatava se "viimeinen ateria". Ilta meni mukavasti, enhän yleensäkään välttämättä syö illalla mitään. Meidän oli tarkoitus nukkua teltassa lasten kanssa ja menimme sinne hyvissä ajoin, mutta lopulta olimme kaikki omissa sängyissämme ja kas, päivällä olin nukkunut tunnin verran festariväsyä pois pihamajassa, enkä saanutkaan unta! Lisäksi tavallista myöhempään nautittu kahvi piti virkeänä. Nukuin siis huonosti, asia jota en tee oikeastaan koskaan. Mielessäni tuntui myös pyörivän unensekainen ja hyvin huolestuttava ajatus siitä, että olen paastolla enkä saa syödä mitään koko seuraavana päivänä!! Järkyttävää... Heräsin klo 4 ja minulla oli pieni nälkä, joka kuitenkin oli mennyt ohi herätessäni aamulla. Täytyy sanoa, että olen elämäni ollut niin hirvittävän kova syömään, että ei paastoaminen ole minulle mitenkään helppoa, enkä ihmettele, että se tulee jopa uniin... Osittain siis myös hyvin henkistä puuhaa. Mutta hieman liskojen yö tuo nyt oli ja olin kenties jo aamusta vähän väsynyt.


Aamulla heräsin ihan OK fiiliksellä, minulla ei ollut nälkä. Mittasin kuppiin pari teelusikkaa hyvää suolaa, join vettä ja siemailin vähän mustaa kahvia ja söin suolahippusia sen verran, kun teki mieli. Puuhailin kotihommia, kävin kaupassa ruokaostoksilla (sujui hyvin), join vissyä ja närpin suolaa. 18 tuntia meni melko kivuttomasti. Välillä oli vähän nälkä, mutta se meni ohi. Valmistin perheelle lounaan ja noin klo 13 aikaan aloin valmistella omaa ruokaani, koska teki niin paljon mieli ruokaa! Valmistin kaalisalaatin jääkaappiin, pilkoin lohta ja laitoin kukkakaalin kattilaan odottamaan höyryttämistä. Oikein rakkauvella valmistelin. Haaveilin jo kovasti, että saan syödä, mutta päätin vielä pinnistellä. Ajatus oli selvitä sinne klo 18 saakka, mutta...





Menin vielä ulos tekemään vähän puutarhahommia ja aloin olla aika levoton. Nälkä alkoi olla ihan hirveän kova. Join vettä, söin suolaa, mutta nälän tunne ei tuntunut enää menevän ohi, vaan se kasvoi kasvamistaan ja maha huuteli ruokaa. Yritin ajatella muuta, kuin nälkääni. Aloin olla vähän ärtyisä ja totesin siinä hetkessä, että en todellakaan ole mikään paastoaja, *******! Klo 14 päätin juoda munalaten. Ja kun olin sen juonut, päätin syödä! Valmistin lounaan ja söin klo 15 kaksi isoa annosta ruokaa ja vielä kahvin. Tämän jälkeen tuli sama reaktio, kuin mikä on tullut aikaisemminkin paastotessani; poskeni alkoivat ruokailun jälkeen helottaa ihan punaisina ja kuumina. Samoin jouduin syöksymään aika vauhdikkaasti vessaan pian syötyäni, vaikka olin aamullakin siellä saanut vierailla. Ja tämä kummallisin reaktio; minua alkoi väsyttää aterian jälkeen NIIN valtavasti, että mieleen muistuivat ajat siitä, kun vielä söi hiilareita paljon. Tämä reaktio kuulostaa ihan verensokerin voimakkaalle heilahtelulle. Nukuin sohvalla 15 minuuttia, jonka jälkeen söin lisää. Kasviksia, jugurttia, mustikoita, juustoa... Kello 20 söin viimeiseksi salaatin, öljyä ja lohta.





Olo oli lopulta paaston aikana ja sen jälkeen hyvä, mutta mitään euforista, virkeää ja kevyttä olotilaa en saavuttanut, jälleen kerran. Ennemmin tunnen itseni voimattomaksi ja innottomaksi ja koen kaipaavani polttoainetta elimistöön. Luovutanko liian aikaisin? Minusta tuntuu epäluonnolliselle kärsiä niin kovasta nälästä, mikä minulle lopulta 20 tunnin jälkeen alkoi tulla. Mutta itseasiassa, onhan 20 tuntia aika pitkä aika olla syömättä!


Vaikka mitään massiivisen pitkiä paastorupemia ei tuntuisi hyvälle käydä läpi (esimerkiksi 60 tuntia), niin lyhyemmilläkin paastoilla saavuttaa terveyshyötyjä, kuten elimistön uudistumista ja matala-asteisen tulehdustilan laskua. En aio itse luovuttaa vielä(kään), vaan tulen kokeilemaan erilaisia paastomalleja ja vähän eri aikaan kuukaudesta, mutta voi olla, että olen jo parhaassa tavassa tällä hetkellä, eikä minulle löydy ihanteellista tapaa paastota. Muistetaan kuunnella kehoamme, kaikkien asioiden tulisi tuntua hyvälle ja oikealle, luonnolliselle. Itsensä näännyttäminen nälkään ei ole paaston idea! Eikä missään tapauksessa paastosta tule muodostua rallia, jossa naiset kilpailevat paastojensa pituudesta hinnalla millä hyvänsä. Tällaisesta rallista minä irtisanoudun. Paaston tarkoituksena on tuoda sen läpikäyvälle hyvää oloa, terveyttä ja hyvinvointia.


Sitäpaitsi, syöminen on ihan oikeasti kivempaa, kuin paastoaminen!


Herkkuterveisin,


Rouva Keto







1,046 katselukertaa
  • Facebook
  • Instagram
  • YouTube