Ole armollinen itsellesi.

Me epäonnistumme kaikki, joka päivä, jossain asiassa. Epäonnistuminen on osa elämää. Mutta epäonnistuminen ei ole pelkkää epäonnistumista, vaan oppimista ja kasvamista. Jos ei tee mitään tai yritä mitään, ei voi myöskään epäonnistua, eikä oppiakaan mitään.

Hyväksymme ehkä muiden epätäydellisyyden, mutta itsellemme saatamme huomaamattamme olla hyvinkin armottomia. Sisäinen puhe, itsensä sättiminen ja ruoskiminen voi olla tiedostamatonta taustahälyä, joka on jatkuvasti läsnä ja vie energiaa.

Mitä jos huomenna sen sijaan, että puhut itsellesi ankaraan sävyyn, olisitkin lempeämpi ja armollinen itsellesi? Antaisit luvan olla väsynyt ja vetämätön, jos olet? Ajattelisit, että tänään en jaksa, mutta huomenna on taas uusi päivä. Katsoisit itseäsi peilistä, kaikkia elämän jälkiä kasvoissa, katsoisit syvälle silmiin ja näkisit kaiken arvokkaan ja kauniin. Arvostaisit. Ennen kaikkea näkisit armon, joka on läsnä joka hetkessä. Armahtaisit itsesi siitä, ettet jaksanut lähteä liikkumaan tai söit liikaa suklaata. Ajattelisit, että haluat kuitenkin pitää itsestäsi huolta sen sijaan, että rankaiset ja soimaat itseäsi. Ajattelisit, että juuri siihen hetkeen tarvitsit sen mitä teit. Kannustaisit itseäsi, luottaisit sinuun ja uskoisit, että teet parhaasi.

Armollisuudella on uskomaton voima, ja vähintäänkin yhtä tärkeää ja varmasti vielä tärkeämpääkin kuin se, että saat hyväksyntää joltain toiselta, on saada sitä kaikista tärkeimmältä ihmiseltä, itseltään.

Silitä siis itseäsi poskesta ja sano itsellesi jotain kaunista ja armollista, jotain, mitä tarvitset juuri tänään 🖤