Miksi kaiken pitää aina muuttua?
Pitääkö kaiken aina muuttua? No ei periaatteessa. Kyllä sama nojatuoli voi olla samassa olohuoneen nurkassa vaikka 40 vuotta. Kyllä ihminen voi suorittaa samat, tutut ja turvalliset rutiinit joka aamu uudestaan ja uudestaan. Ei siinä mitään vikaa ole. Mutta lopulta mikään ei kuitenkaan ole niin pysyvää, kuin muutos. Näin se vain on. Elämä soljuu ja kulkee ja muokkautuu. Muutos on pysyvä olotila. Ja se on ihan parasta elämässä, minun mielestäni. Meillä eivät mööbelit pysy kovin kauaa samoissa asemissa, energioita täytyy tuuletella välillä! Lapset kasvavat, itse kasvaa ja oppii joka päivä uutta, puhkoo omia kupliaan... Parisuhde muuttuu, seinät vaihtavat väriä ja työpaikat vaihtuvat... no ehkä olen vähän rauhoittunut iän myötä, moni asia pysyy kuitenkin nykyään pidempään paikallaan. Öööö... tai no. Ehkä ei.
Itse kaipasin muutama vuosi sitten kovasti erästä muutosta elämääni. Olin väsynyt olemaan aina vähän väsynyt ja olin väsynyt siihen, että housunvyötärö kiristi aina. Olo ei vaan ollut hyvä. Halusin olla hoikempi, halusin liikkua enemmän, halusin itselleni tunteen, että voin hyvin, olen kunnossa ja jaksan. Halusin itsetuntoa, joka kumpuaa hyvästä olosta. Tiesin, etten saa sitä, ellen ITSE TEE. Vaikka minulla olisi ollut miten paljon rahaa hyvänsä, jolla olisin voinut palkata itselleni ravintovalmentajan, personaltrainerin ja mentaalisen ohjaajan, en silti saavuttaisi mitään, ellen TEKISI ITSE. Kukaan muu ei liikuttaisi jalkojani eikä katsoisi joka hetki, mitä laitan suuhuni tai voisi ajatella tai varsinkaan MOTIVOITUA puolestani. Joten aloin tekemään itse. Hinasin itseni lenkkipolulle sohvaperunasta viiteen juoksukilometriin, sitten kymmeneen. Laskin kalorit ja reipastuin. Olin tehnyt sen ennenkin, mutta muutos ei koskaan jäänyt pysyväksi. Väsähdin aina ja palasin entiseen. Ei siitä voinut tulla elämäntapaa, että piti miettiä jokainen suupala, laskea ja käydä juoksemassa viisi kilometriä saadakseen syödä vähän karkkeja. Tai minulle se ei ainakaan ollut sopiva tapa. Onneksi elämään tuli sitten ketogeeninen ruokavalio, joka avasi mahdollisuuden aidosti pysyvään elämäntapamuutokseen, nautinnolliseen syömiseen ja hyvään oloon.
Elämässäni on meneillään edelleen muutoksia, joita työstän. On ollut hienoa oppia ruokavalioprosessin kautta, miten pysyvän elämäntavan voi saavuttaa ja mille se tuntuu, kun sen on saavuttanut. Tosi hyvälle! Kun mikään ei ole enää mitään erikoista, vaan kaikki on tavallinen osa elämää ja se tavallinen tuo hyvän olon ja voin olla varma, etten tule luopumaan enää tästä tavasta elää, ainakaan jos se on minusta kiinni. Omia arvoja kunnioittavaa elämää, terveyttä ja tasapainoa tuottavaa, rauhoittavaa ja hyvää. Sitähän elämä parhaimillaan on. Sujuvaa ja tavallista, mutta silti antoisaa joka päivä. Hyvään Oloon- ryhmän naisten kautta olen saanut vielä satakertaistaa sen ilon, jonka olen omalla kohdallani saanut kokea. Toivon, että jokainen heistä saisi tästä pysyvän elämäntavan ja saisi samanlaista hyvinvointia itselleen, kuin mitä minä olen saanut.
Olen oppinut, että uuden elämäntavan saavuttaminen vaatii aikaa ja toistoa, toistoa, toistoa. Erehdyksiä ja kantapään kautta oppimista ja sen tajuamista, että kaikkea ei voi aina saada. Esimerkiksi hernekeittoa, olutta tai joulutorttuja. Mutta minä luovun noista ilomielin, kun oikeastaan kaikkea muuta, mitä haluan, saan :)