• Rouva Keto

Kireä siima.

Sisältövaroitus: Seuraava postaus käsittelee naisen hormonitoimintaa, kehontuntemusta, kuukautisia ja vaihdevuosia. Tekstissä voi esiintyä karskeja ja realistisia yksityiskohtia naisen hurjasta elämästä.


Kaikki me naiset tiedetään se. Kireä siima. Se lähtee etuhampaista ja kiertää leukaperien kautta niskaan ja sieltä alas, kantapäihin asti. Se kiristää leukaperät ja hampaat yhteen. Takakireys. Kireä takaketju. Veri ei oikein tunnu kiertävän joka paikassa yhtä tasaisesti ja sekin mikä kiertää, tuntuu olevan jotain pahaa verta, joka tekee meistä toisinaan hieman... no, vaikeita käsittää. No rehellisesti, toisinaan suorastaan naispaholaisia. Paha veri pakkautuu päähän ja alapäähän ja aiheuttaa turvotusta kummassakin päässä. Toisilla kireys purkautuu säännöllisesti kerran kuukaudessa, toisilla se kasaantuu pitempiä aikoja ja purkautuu harvemmin, vaikka verta vuodettaisiinkin kerran kuukaudessa. Purkauksen voimakkuuden yksin universumi tietää, se on henkimaailman juttuja se, eikä sitä voi mitenkään ennustaa. Pahimmillaan se on räjähdys ja palava helvetti kerran kuukaudessa, jonka jälkeen nainen on hetken pelkkää tuhkaa ja kyyneliä. Kuitenkin, kun se paha veri vaan ensin valuu ulos, hän pian nousee tuhkasta kuin Feenikslintu.


Kyse on tietenkin hormoneista ja PMS-oireista. PreMenstrualSyndrome. Ennen kuukautisia esiintyvät oireet. Juuh. Lähinnä niitä voisi pahimmillaan kuvailla siten, että ”Olen niin hullu, että mut voisi sulkea pimeään pehmustettuun huoneeseen viideksi päiväksi.” ”Olen niin pimeä, että en itsekään kestä itseäni ja pelkään, mitä suustani seuraavaksi pääsee ja että rikon jotain tai ehkä tapan.” Pahimmillaan PMS- oireet vaikeuttavat sekä parisuhdetta, että koko perheen elämää hyvinkin paljon, puhumattakaan siitä, miten paljon ne vievät energiaa naiselta itseltään.


Kärsin itse aiemmin aika voimakkaista PMS- oireista lähes kuukausittain. Mielenkiintoista on se, etten 20 vuoteen oikein tunnistanut näitä oireita, ihmettelin vaan elämääni. Meillä naisilla on monia vaiheita elämässä; ehkäistään raskautta hormonaalisilla ehkäisykeinoilla, halutaan tulla raskaaksi, mahdollisesti ei onnistuta toiveissa, ollaan raskaana, imetetään, tenavalauma kasvaa ja niin edelleen. Voi mennä vuosia, että keho on koko ajan jonkinlaisessa muutostilassa. Vaikea siinä on aina tunnistaakaan, mistä mikäkin hullutus johtuu. Väsymys, pienet lapset/lapsettomuus, eikä mieskään aina ymmärrä. Miten mies voisi ymmärtää, jos ei itsekään ymmärrä? Itse en ymmärtänyt, miksi tunnen itseni entistä lihavammaksi, miksi olen kuin perseeseen ammuttu karhu ja miksi mätän suuhuni kaiken tielleni osuvan. Kutsuin tätä "lihavaoloksi". En ymmärtänyt miksi minua väsyttää ihan tolkuttomasti, olen vetämätön ja maailma on viikon täynnä pelkkää mustaa paskaa. Ymmärsin ainoastaan, että perheeni on täynnä idiootteja ja haluan heistä eroon. En ymmärtänyt, ennen kuin hieman opin ja kehoni sai optimaaliset olosuhteet. Aloin myös kuunnella ja huomioida itseäni paremmin. Vasta viimeisen lapseni syntymän jälkeen, kun minulla ei ollut enää tarvetta hormonaaliselle ehkäisylle ja sain olla täysin luonnollisessa tilassa ilman, että kehoani on häiritty millään tavalla, tajusin, mistä milloinkin on kyse.



Kärsin edelleen kierron 25-27 päivä "lihavaolosta". Eilen puin bikinit ja totesin, etten todellakaan ole bikinikunnossa enkä halua pitää bikineitä. Sitten tajusin, ettei mun tarvitsekaan pitää bikineitä. Mä voin pitää uimapukua! Ja tänään sain keitellä kuppia kattilassa, joten "lihavaolo" meni jokatapauksessa jo ohi.

Hormonaalinen ehkäisy on yksi asia, jonka olen jälkeen päin huomannut aiheuttavan hämmentäviä juttuja. Hormonaalinen ehkäisy on kenties hieman laimentanut PMS- oireilua ja tasoittanut oloa, mutta samalla se on laimentanut koko elämän. Vasta jälkeenpäin, ilman turhia hormoneja on huomannut, mitä on olla luonnollisessa tilassa. Sitä ylämäkeä ja alamäkeähän se on. Ylimääräisten hormonien kanssa olo oli jotenkin tukkoinen, liian tasainen ja tylppä. Ei hyvä sekään. Koskas nainen olisi tyytyväinen?


Niin sitä ylämäkeä ja alamäkeä sitten tosiaan mentiin vuosikausia. Kuukautiskierto oli tiedostamaton kierre, jossa kaksi viikkoa meni ihan hyvin ja kaksi oli jo alamäkeä, viimeinen hurja syöksykiito kohti uudistumista. Alamäessä tuli kohotettua olotilaa usein herkuttelulla ja makealla. Siinä vaiheessa, kun aloitin ketogeenisen ruokavalion, tapahtui muutos. Ensinnäkin, turvotus koko kehosta lähti pois. Tämä mahdollisti sen, että aloin olla selvemmillä vesillä oman kuukautiskiertoni suhteen. Tajusin, koska turvottaa, miksi ja että se on ohimenevää, toisin kuin jatkuvasta ylitsevuotavasta hiilarikuormasta johtuva turvotus, joka oli päällä alati. Jostain kumman syystä PMS- oireeni alkoivat helpottaa. En osaa sanoa, mihin tämä varsinaisesti perustuu, mutta monet kokevat ketoruokavaliolla ollessaan hormonitoiminnan taspainottuvan. Alussa myös kaikenlaista kummallista voi tapahtua; sellaisetkin naiset, joilla on vaihdevuodet jo olleet, saattavat alkaa tiputtelemaan vuotoa. Tämä kuitenkin yleensä tasoittuu jonkin ajan päästä. Riittävällä, kunnollisen rasvan syömisellä on suuri merkitys naisen hormonitoiminnalle ja luulen, että vaikutukset perustuvat pitkälle tähän, toki myös sokerin jättämiseen kokonaan pois ruokavaliosta.



Toisinaan tilanne vaatii.

Nykyään kuukautiset tulevat oireettomina, 28 päivän välein. Mielitekoja on 99% vähemmän kuin aiemmin. Huomaan noin viikkoa ennen kuukautisia kiertäväni kaappeja ja napsivani juustoa ja pähkinöitä. Minulle tulee myös nälkä. Siis rehellinen, kouriva ja ikään kuin ylimääräinen näläntunne, jota en tunne koskaan muulloin kierron aikana. Muutamaa päivää ennen kuukautisia mulle tulee myös päivä, jolloin väsyttää ihan tolkuttomalla tavalla. Yksi päivä, jolloin meinaan kaatua väsymyksestä ja menen nukkumaan klo 20.30. Tässä ovat ne oireet, joita mulla nykyään on menkoista. Nykyään nautin kuukautisista! On ihan huippua, mikä tunne nousee aina, kun kuukautiset alkavat. Miten oikein tunnen virkistyväni, olevani täynnä energiaa ja miten kaikki vanha ja käytetty poistuu minusta. Tykkään mennä kuun mukaan ja kuunnella itseäni. Ovuloinnin jälkeen alkaa nytkin alamäki, mutta se on hyvin loiva ja tasainen ja tunnen, missä mennään. En ole enää hormonihirviö.


Mutta mutta... arvioisin, että minunkin siimani kiristyy noin puolen vuoden välein ja TOOOOOSI kireälle. Siihen tarvitaan tiettyjä olosuhteita ja sopiva kuunkohta. Voisiko olla näin, että tässä kesäloman aloituksen tiimellyksessä ja toisaalta joulun kieppeillä tapahtuu räjähdyksiä, JOS menkkoja edeltävä viikko osuu samaan saumaan? Siima kiristyy, kun joudutaan taas hetkeksi lipsumaan tutuista ja turvallisista arkirutiineista ja opettelemaan hetkeksi uusi arki, joka onkin lomaa? Kun teinit nukkuvat pitkästi yli puolen päivän ja minä jätän tiskikoneen tyhjentämättä, vaikka pöydät tursuavat tiskiä, koska haluan heidän tekevän oman osuutensa kotitöistä, tyhjentääkseni sen kuitenkin sitten, koska heidän aikatauluunsa vaan ei meinaa millään mahtua. Kun olen juuri saanut pyykkikorit tyhjäksi ja valtava kasa puhdasta pyykkiä odottaa käärimistä ja kaikilta sukilta on kadonnut pari ja teinit tyhjentävätkin omat pyykkikorinsa huoneestaan pyykkikaappiin niin, että se on taas täynnä? Kun toimin pankkineitinä 24/7 tarkistaakseni, onko teinin tilillä vielä kolme euroa rahaa pehmikseeen? Kun tuntuu, että kesäteini on musta aukko, johon voi työntää kymmeniä euroja viikossa ja ne vaan katoavat? Kun kuulen sata kertaa päivässä "Oota äiti!" tai "Kato äiti!" tai "Meillä on tylsää".


Silloin siima kiristyy ja oikein tunnen, miten se soi kireyttään. Sätin kaikkia, mikään ei mene oikein, kaikki menee vain väärin, maailma kaatuu päälle, menetän hermoni ja syön paljon kermavaahtoa. Kerron kaikille perheessä, että takaketjuni on kireä ja minussa virtaa nyt pahaa verta, joten olkaa ystävällisiä, tukkikaa ne turpanne, tehkää asiat oikein, ei aina väärin ja antakaa minun olla hetki rauhassa. Sinä aamuna, kun tunnen vanhan veren alkavan soljua minusta ulos, siima löystyy välittömästi ja olo kohenee. Keittelen kuukuppini sille tarkoitetussa voisulakattilassa ja nautin uudistumisesta! Se Feenikslintu nääs. Ymmärrän heti, miten onnekas sentään olen ja miten kaunis on maailma ja koko elämäni. Ja miten oikein kaikki osaavat kaiken tehdä!

Oota äiti! Kato äiti!


0 katselukertaa

ROUVA KETO®

  • Facebook
  • Instagram
  • YouTube