Tuntuu, että maailma on pullollaan erilaisia kuluneita, kliseisiä lauseita ja ajatuksia. Carpe diem, All you need is love, YOLO, Love what you do, do what you love! Tälläiset hokemat tuntuvat puuduttavilta ja epäkiinnostavilta etenkin silloin, kun ne eivät ole ensinkään muuttuneet itselle todeksi, osaksi omaa elämää. Niitä tulee ja menee, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Plaah! Mutta vaikka kliseet voivat kuulostaa kovin tylsiltä, niissä piilee aina totuus, olivat ne miten kuluneessa muodossa tahansa. (Ja useimmiten vielä englannin kielellä.)
Yksi kliseiseltä tuntuva ajatus voi olla "kokonaisvaltainen hyvinvointi". Koko ajatus tuntuu jotenkin vähän tylsältä ja kuluneelta. Tuotahan sitä jaksetaan syytää joka tuutista ja koko ajan, väsymiseen asti. Sitä, miten tärkeää ja tavoiteltavaa olisi voida kokonaisvaltaisesti hyvin. Jokaiselle lienee ainakin teoriassa tuttua listaus siitä, millä se saavutetaan. Ravinto, uni, stressittömyys, liikunta, mielekäs työ ja vapaa- aika, sosiaaliset suhteet... Kaikki tasapainossa. Onhan se hieno ajatus, toteutus vain usein sakkaa. Tuntuu ehkä jopa hieman tylsältä yrittää elää noin mahdottoman hyvin, sillä "elämästä pitää nauttia!" (Love what you do, do what you love!) Taas yksi kulunut lentävä lause, mutta totta sekin. Elämästä vain voi nauttia niin monella eri tyylillä.
Jokainen meistä halajaa pohjimmiltaan hyvinvointia, se on fakta. (All you need is love!) Hyvinvointi on tärkeää itsemme, läheistemme ja kokonaisten yhteiskuntien toiminnan kannalta. Jokainen haluaa voida hyvin, koska hyvinvoivana koemme elämän mielekkäämmäksi, antoisammaksi, monilla tavoin paremmaksi. Elämässä nyt vaan pitää jaksaa, aika paljon ja kaikenlaista. Elämä koostuu energioista ja niin armottoman kliseeltä kuin tämäkin kuulostaa; meillä on vain tämä yksi elämä (YOLO!). Mikä siis sakkaa? Mikä estää meitä saavuttamasta hyvinvointia ja hyvää energiaa elämään? Ei oikeastaan mikään muu, kuin ihminen itse ja hänen tekemänsä valinnat.
Ihminen on siitä kummallinen eläin, että vaikka hän ei yleensä osaa elää yhtään hetkessä (Carpe diem not!), vaan elää suurimman osan ajasta joko menneisyydessä tai tulevaisuudessa, niin hyvinvoinnin suhteen valintoja tehdessään ihminen elää aina vain juuri tässä hetkessä (Carpe diem!)
Kuten: Jäänkö sohvalle vai lähdenkö ulos reippailemaan? Juuri nyt tuntuu mukavammalta jäädä sohvalle. Otanko oluen vai tölkin vissyä? Juuri nyt tuntuu tarpeellisemmalta ottaa olut. Jättäisinkö suklaalevyn kaupan hyllyyn? Juuri nyt tuntuu paremmalta olla jättämättä. Menisinkö nukkumaan ajoissa vai jäisinkö kuitenkin katsomaan leffan loppuun? Juuri nyt tuntuu kivemmalta valvoa ja katsoa leffa loppuun. Polttaisinko kuitenkin vielä tämän tupakan vai jättäisinkö polttamatta? Juuri nyt tuntuu hyvälle polttaa vielä tämä tupakka. Valitsenko auton ja polkupyörän? Valintani on tänäänkin auto. Ollaan niin hetkessä, niin carpe diem, eikä huoli huomisesta paina siinä tilanteessa yhtään. Ja mitä pidempään tehdään huonoja valintoja, sitä vankemmin ne istuvat omaan arkeen ja hiljalleen automatisoituvat niin, ettei muita vaihtoehtoja enää ole olemassakaan.
Meille on tarjolla loputtomasti valintoja, joista hyvin helposti valitsemme sen nautinnollisemman ja helpomman. Sen, joka ei lopulta tue hyvinvointia, vaikka se siinä hetkessä tuntuu niin mukavalta. Hyvinvointi koostuu jatkuvista hyvistä valinnoista. Toistuvasti tehdyistä valinnoista, jotka lopulta tarpeeksi usein toistettuina johtavat parempaan oloon ja alkavat tuntua niiltä oikeilta valinnoilta itselle. Hyvinvointi ja elämän hyvä energia nimittäin alkavat tuntua niin arvokkailta asioilta, ettei niistä halua enää millään luopua. Eikä tähän tarvita oikeastaan kuin yksi asia. Oivallus. Oivallus siitä, että meillä on vapaus valita ja valitsemalla oikein saavutamme jotain hyvin arvokasta, jotain mitä ei voi edes rahalla mitata.
Mitäpä jos laittaisimme kliseet uusiksi? Vaihtaisimme vanhojen, kuluneiden ajatusten ja lauseiden tilalle uusia sanoja ja raikkaita näkökulmia, jotka silti edelleen ovat totta? Tavoittelisimme paremminvointia hiustupsusta varpaisiin saakka ja tarttuisimme hetkien sijasta oivalluksiin? Villiintyisimme vapaudesta tehdä hyviä valintoja oman itsemme eteen ❤︎