APUA, VAPPU TULEE!
Juuri päästiin pääsiäisestä ja nyt tulee vappu! Tämä se on, se juhlakierre, josta olen aiemminkin kirjoittanut. Ihminen ei saa sen siunaaman rauhaa näiltä juhlasyömingeiltä, kun muutaman viikon välein täytyy aina olla mättämässä nassuun jotain "juhlaruokaa". Arvatkaapa mitä? En aio syödä yhtäkään vappumunkkia, en ketoa, enkä tavallista. En ainoatakaan. En tee sitä siksi, että olen niuho, vaan siksi, etten halua. Jos haluaisin, niin toki söisin! En mitenkään boikotoi vappua, mutta munkkeja ja simaa boikotoin. Vappu on kuitenkin siitä vähän erilainen juhla, että silloin ei ole tarjolla paljon muuta perinteistä vappuun kuuluvaa kuin munkkia, simaa, tippaleipää, naksuja, raksuja ja perunasalaattia. Jouluna on vaikka mitä ihanaa ketoiluun sopivaa, kinkkua, kaloja, laatikoita, joita voi vähän maistella, juustoja, punaviiniä, tummaa suklaata... Pääsiäisenäkin lammasta ja pashaa, perinteisiä herkkuja. Juhannuksena grilliherkkujen ja kasvisten taivas. Mutta vappu, vappu on periaatteessa munkkia ja simaa.
Olen aina paistanut munkit itse ja niin teen tänäkin vuonna, lapsilleni. Henkilökohtaisesti ajattelin nauttia vapun kunniaksi ehkä kombuchaa ja lasillisen kuohuviiniä sekä tietysti jotain älyttömän hyvää ruokaa. Minulla on tiettyjä perinteitä, joita haluan lasten vuoksi vielä pitää yllä, joten paistan ne munkit, mutta aion luopua näistä perinteistä ennen pitkää. Leivon munkkien lisäksi piparit joulun alla, mutta siinä on oikeastaan ne leivonnaiset, mitä enää nykyään leivon. Ehkä joskus sämpylöitä lapsille ja heidän synttäreilleen tietysti jotain. Aiemmin tuli leivottua paljon enemmän, koska ITSELLÄ teki niin kovasti mieli leivonnaisia. Omenapiirakkaa, mustikkapiirakkaa, mutakakkua, korvapuusteja, tiikerikakkua, joulutorttuja, suklaapiirakkaa... Oi niitä aikoja! Oivoi niitä aikoja.
Se periaate, etten halua enää ketogeenisellä "korvata" mitään, juontaa juurensa juuri näihin aikoihin, kun leipää ja leivonnaisia meni ihan kiitettäviä määriä. Minulle ketoleivonnaisten ja leipien syöminen tarkoittaisi sitä, että olen "vailla" jotain, ruokavaliostani puuttuu "jotain", jota korvaan. Siksi syön äärimmäisen harvoin ketoleipää tai makeita leivonnaisia. Tämä on omalla kohdallani toimivin ratkaisu. Jollekin toiselle toimii toinen ratkaisu. En kaipaa leipää, enkä kaihoten katsele kakkuja. Täytyypä kertoa, mitä tein juhlissa eilen. Tarjolla ei ollut mitään ketoon sopivaa, mutta monenlaisia ihania herkkuja kyllä. Otin palan kinkkupiirakkaa, josta söin päälliset ja yhden tuulihatun, josta söin lohisisustan. Tein sen vähin äänin, huomiota herättämättä, kippasin kupin maitokahvia ja rutistin servetin lautaselle peittämään jälkeni. Ja kaikki olivat tyytyväisiä. Minä eniten. Taaskaan en kokenut olevani ilkeä itselleni, vaan kiltti ja hyvä.
Munkit ovat ehdottomasti olleet aina minulle ERITTÄIN heikko lenkki. Voiko ihanampaa olla, kun upottaa hampaansa vastapaistettuun pehmeään munkkiin, kun sokerit jäävät suupieliin ja rasva tirskahtaa sopivasti hampaiden välistä... No, voi olla paljonkin ihanampaa; nimittäin neljä vastapaistettua munkkia! Sukkana!
Mutta mikä onkaan nykyään ihanaa, paljon ihanampaa? Voin katsella aivan tyynesti tuota herkullisen munkin kuvaa. Ei liikahda mikään. Voin paistaa munkit perheelle, ei liikuta. Pystyn muistamaan entiset vaput, kun munkkeja meni enemmän kuin laki salli. Pystyn muistamaan sen olotilan, minkä tuo ihana rinkeli tai viisi, minulle toi. Sievässä paketissa kaikki se p***a, joka tuo huonon olon: hiiva, sokeri ja vehnä, uppopaistettuna huonossa rasvassa. Miten valloittavaa! Kun nyt laitan vaakakuppiin asioita, minulla ei ole mitään ongelmaa tehdä sitä päätöstä, syönkö ainoatakaan munkkia vai en. Päätös on hyvin helppo, kun nyt nautinto tulee ihan muista asioista, kuin munkkiherkusta. Nautinto tulee hyvästä olosta, kauniista ihosta, terveistä kynsistä, virkeästä olosta ja vyötäröstä ilman jenkkakahvoja, kasvoista ilman sokerin aiheuttamaa aamuturpeutta. Nautinto ei tule enää viiden minuutin vappuilottelusta munkin kanssa, jos se on koskaan siitä tullutkaan. Ja eihän se ole.
En aio siis tarjoilla teille ketovappumunkkien ohjetta, mutta löydätte sellaisen varmasti halutessanne. Googlen kenttään vain "keto, munkki" ja sieltä tulee! Jos munkkia tekee kovasti mieli, on erittäin hyvä vaihtoehto valmistaa se ketona ja nauttia kohtuudella. Vappu on kerran vuodessa ja jos munkki tekee vapun, suosittelen lämpimästi sitä nauttimaan hyvällä omallatunnolla. Minä pidättäydyn nyt kokonaan, kun siitä saan kaikista suurimman ilon ja itseni tuntien, munkki ei jäisi yhteen. Ketona tai ei.
Iloista vappua sinulle, munkilla tai ilman!
Terveisin, Rouva Keto